Hei hei Köln

Ja se lumi on jo sulanut tunteja sitten, se siitä. Nyt edessä pakkaaminen, huoneen siivous ja lähtö Suomeen. Kaikki kaverit hyvästelty vierailemalla vielä kerran parilla Kölnin moista joulumarkkinoista. Yhdet niistä sijaitsevat laivassa.

Laivamarkkinat

Taustalla tuomiokirkon edustan massiivinen joulukuusi

Ei mulla muuta...

...kuin että tämä oli näkymä ikkunastani tänään herätessäni.


(Asun siis jalkapallokentän vieressä by the way.) Lunta!

Vuoden vika kaupunkireissu

Tänään satoi lunta! Tosin sellaista, joka suli heti maata kosketettuaan. Kuitenkin kun tänään matkustimme junalla Münsteriin, näkyi hetkittäin jo lumisiakin maisemia.

Tosiaan tuli siis tehtyä vielä yksi kaupunkibongaus tänä vuonna. Koska olen laiskalla kirjoitustuulella, saa kuvasarja kelvata.



Pähkinänkuoressa: paljon hassuja kattoja. Mukana oli muuten tyttö, joka on kotoisin Zakinthokselta, eli saarelta jolla vietin mahtavan syysmyrskyisen loman pari vuotta sitten kavereiden kanssa.

Eilen lauantaina yritin tehdä pieniä jouluhankintoja, mutta en kyennyt kovin kauaa niissä järjettömissä ruuhkissa kärvistelemään. Kolme päivää ja sitten Suomi!

Lucia

On ollut kiireistä eikä liikaa aikaa kirjotella. 7 päivää Suomeen! Odotan sitäkin, vaikka se on haikeaakin. Eilen hyvästelin ekan kotimaahan jouluksi lähtvän kaverin ja oli kurjaa.

Anyway, tiistaina olin paikallisten skandinavistiikanopiskelijoiden Lucia-juhlissa. Tarjolla oli skandinaavisia herkkuja, musiikkia ja porukkaa. Tunsin niin kotoisaksi kun kuuli ruotsiakin! Tutustuin myös useaan suomenopiskelijaan, oli niin hellyä puhua niiden kanssa Suomea. Jouduin aikalailla artikuloimaan kirjakieltä, mutta silti! Ne osas! Pari oli ollut Suomessa vaihtareina, minkä takia ne tuns esim. suomalaista musiikkia hyvin. Varsinkin Jouluaattona kännissä oli suursuosiossa. Oli muuten hupaisaa kun laulettiin kaikkia superriemukkaita joulurallatuksia skandinaviasta, mutta suomalaisten laulujen tullessa vuoroon muttui sävel hyvin mollivoittoiseksi.

Uskomatonta minulle suomalaisena on vieläkin, että esimerkiksi nämä olivat ilmaisen kaljan bileet. Niitä on täällä paljon: parin euron sisäänpääsymaksu ja sitten saa juoda ilmaiseksi. Suomesahan tämä ei ikinä toimisi, koska varastot juotaisiin kilpavauhtia tyhjäksi kuten rehtorin viinitarjoilussa avajaiskarnevaaleilla konsanaan.

Tän lisäksi tällä viikolla on ollu kaks koetta, molemmat tosi vaikeita. Oon ilonen etten saa tuloksia ennen joululomaa!

St. Nikolaus

Onneksi itsenäisyyspäivänä oli täälläkin juhlallisuuksia, sillä oli se Nikolauksen päivä, josta suoraan sanottuna en tiedä mitään. Kai se joku pyhimys oli joka jakoi köyhille almuja ja siispä nykyään sinä päivänä jaetaan lahjoja. Meillä oli joulujuhlat, joihin oli tarkoitus tuoda jotain perinteistä jouluherkkua kotimaastaan. Siispä leivoimme Jaanan kanssa samalla, kun katsoimme YleAreenasta suorana lähetyksenä linnanjuhlia. :D


Leivottiin Jaanan kanssa joulutorttuja! En kotimaassa ees niistä välitä, ja tää tais olla eka kerta kun niitä tein (voi tietty olla et joskus yläasteella oon tehny mut en muista). Niistä tuli kuitenkin täydellisiä, vaikka itse sanonkin. Ne oli myäs tosi suosittuja ja saatiin niistä hyvää palautetta. Kuun maistelin muiden maiden herkkuja niin ei ollu kyl mikään muu yhtä hyvää!! :D

Tänään oli hyvä päivä kuten keskiviikot aina, koska on kuntosalimme naisten saunavuoro, jonne suuntaamme aina unkarilaisen Vikyn kanssa. Oli hupsua, kun juteltiin Vikyn kanssa jostain ja tulin maininneeksi entisen kotikaupunkini, niin eräs saksalainen kanssasaunoja hihkaisi käyneensä Jyväskylässä ja Joensuussa. :)

Maastricht

Viikonloppuisin meillä on tapana matkustaa. Eilen olimmekin Hollanissa, Maastrichtissa. En oikeastaan tiennyt kaupungista muuta, kuin että siellä on kirjoitettu Maastrichtin sopimus, enkä siitäkään tarkalleen muistanut, mikä se on. Kuitenkin sinne pääsee kahdessa tunnissa (ajamalla bussilla sympaattisen maaseudun läpi) ja meno-paluu maksaa 8e.


Todella monet tuttuni ovat jo matkustaneet Maastrichtiin ja kaupunki oli todella positiivinen yllätys. Se oli hyvin kaunis ja aivan erilainen kuin saksalaiset kaupungit. Ihmiset olivat todella ystävällisiä. Meillä oli hyvä tyttöporukka, ja kiertelimme aika paljon kaupoissa. Maastricht oli todellakin hyvä shoppailukaupunki, paljon erilaisia kauppoja, joita en ole muualla nähnyt.
Tietenkin kiersimme myös keskustassa nähtävyyksiä katsellen, vanhoja rakennuksia ja kapeita kujia ihastellen. Maasjoen ranta vanhoine siltoineen oli ihana. Hollanti kielenä oli huvittava :D

Kuvassa näkyvä kirkko on oikeasti syvän punainen,
mikä tekee siitä hyvin erikoisen ilmestyksen.

Illalla huomasimme, että kaikkien baarien terassit olivat täynnä. Ja on joulukuu! Kävimme itsekin terassilla juomassa kahvia/kaakaota, ihan vain koska pystyy!

Terassilla, tosin ei enää ilman lämpimiä takkeja...

Luulen, että seuraava reissuni tulee olemaan Suomeen. Ensi viikonloppuna meillä on järkätty kolmen päivän reissu Prahaan, mutta minun täytynee tylsästi opiskella välikokeisiini. Täällä meininki on tiukka: jos kokeen reputtaa, ei ole uusintamahdollisuutta ja ei saa yhtäkään opintopistettä. Vaihtarit ovat tismalleen samalla tasolla kuin vakkariopiskelijat, eli mitkään helpotukset tenteissä eivät tule kuuloonkaan. Suomalainen yliopisto joustavuudessaan tuntuu uskomattoman boheemilta saksalaiseen verrattuna.
Toisaalta reissu Suomeen ei kuulosta ollenkaan hullummalta. Kolme viikkoa, ja olen siellä! Hihii!

Laatuaikaa kera kämppisten

Jymyuutisia: juttelin eilen ekaa kertaa sen mun suuroudon kämppiksen kaa (joka on siis asunu täällä jo 2kk)! Tämä johtui siitä, että eilen se kiinalainen (=Xiaofang) muutti varsinaisesti meille. Sen ihmistuntemus ei selvästikään riittänyt aistimaan jäätävää tunnelmaa minun ja hyypiö-kämppiksen välillä, joten kutsui meidät molemmat juomaan kaljaa keittiöömme ja tutustumaan. Oli itse asiassa loppujen lopuksi mukavaa. Hyypiö toi huoneestaan laajan kokoelman erilaisia olutlaseja, ja tarkkaili, ettei kukaan pidä lasista kiinni väärin tai nosta maljaa väärällä tekniikalla. Hän tarjoili meille lisäksi müncheniläisiä erikoisoluita, Münchenistä kun on. Kaikki kaljamies-uskottavuus kuitenkin rapisi, kun se lantrasi jonkun hienon oluensa suhteessa 1:1 Spriteen! Meinaan, että eka tyyppi kauhisteli et miten mä saan pilsneriä alas, ja sit ite lantraa laatuolutta Spriteen...

En muuten vieläkään tiedä Hyypiön nimeä, koska en kehdannut kysyä sitä eilen Xiaofangin ollessa paikalla. Olisi ollut kiusallista selittää sille, miksei vieläkään tunneta. :D Koska Hyypiö kuitenkin paljastui ihan kivaksi tyypiksi, voisin tästä lähtien käyttää siitä jotain muuta nimitystä.

Xiaofang on myös kaikin puolin kelpotyyppi.

Luxemburg, Trier

Olin tosiaan eilen Luxemburgissa! Lähdimme Kölnistä klo 7, mikä ei ollut täysin kivutonta, koska edellisenä päivänä oli Vickyn synttärit. Ja ne vasta olivatkin hauskat juhlat! No kuitenkin, yritin vähän täydentää kahden tunnin yöuniani bussissa, mutta sitten kavereiden kanssa höpöttely vei voiton. Matkassa meitä oli ihmisiä 16 eri maasta. Matkamme kulki yös Belgian läpi, ja olihan niitä maisemia katseltava.

Ensiksi kävimme katsomassa jotain linnaa, joka ei kyllä ollut mikään elämäni huikaisevin nähtävyys :D Joo varmasti oli tärkeä kun joskus v. 900 rakennettukin, mutta vaatimaton kivihökkelihän se oli. Vähän aikaa kiertelimme vallihaudoissa ja lähdimme Luxemburgin keskustaan. Se olikin todella hieno. Luxemburg on tosi pikkukylämäinen (ja siis siellä asuukin kaiketi vaan jotain 70 000 ihmistä) mutta hurmaava. Sielläkin oli tietty käynnissä joulumarkkinat, jotka ei kyllä jaksa kamalasti enää innostaa. Joimme kuitenkin siellä hehkuviiniä ja söimme mm. paahdettuja manteleita (joihin nyt on kammo koska söin liikaa). En hirveästi heilunut kameran kanssa, enkä saanut koko Luxemburgista yhtäkään kuvaa, joka näyttäisi miten kaunis se on.

Paluumatkalla pysähdyimme Trierissä, joka on Saksan vanhin kaupunki. Aluksi en ollut tästä lisäpysähdyksestä kovin innoissani, mutta nyt olen vakuuttunut että minun on matkustettava Trieriin vielä uudestaan. Se oli aivan ihana, täynnä kauniita vanhoja rakennuksia ja no, nyt sielläkin tietty oli joulumarkkinat joihin oli saksalaiseen tapaan kyllä panostettu.


Trierissä näimme myös Karl Marxin kotitalon (mikä ei myöskään kyllä ollut kovin kiinnostava :D) ja amfiteatterin. Tai no näimme ja näimme, oli jo hyvin pimeää. Anyway, Trier oli aivan ihana ja toivottavasti pääsen sinne uudestaan.

Kun tultiin kotiin yöllä niin olin rättiväsynyt. Kölnin ESN olisi järjestänyt todella hienoilta kuulostavat bileet, joihin olin vannonut että jaksan kaikesta huolimatta lähteä. No enpä jaksanut :D

Espanjatar

Meille muuttaa uusi tyyppi sen saksalaisen amiksen tilalle. Uutuus saapuu Kiinasta ja hän kävi täällä jo katsomassa paikkoja. Hän vaikuttaa kivalta, ainakin hänen kanssaan on helpompi kommunikoida kuin tuon erään hyypiön (jonka nimeä en muuten vieläkään tiedä, koska ei olla vieläkään kertaakaan puhuttu). Olisin kyllä halunnut nähdä ilmeeni, kun Kiina-kämppis arveli, että taidan olla Espanjasta kotoisin. Minä, kalpeuden huipentumako Espanjasta? Tietty sekin on totta, etten itsekään tunnista aasian kansoja toisistaan vaikka heille kuulemma ero vietnamilaisten, korealaisten, japanilaisten jne. välillä on ilmeinen. Ja tokihan Espanjassakin on kaikennäköistä porukkaa. Mut silti hei. Olin kuitenkin imarreltu, ehkei ihoni olekaan niin kelmeä!

Tänään olin syömässä Jaanan, toisen täällä vaihtarina olevan suomalaisen tytön kanssa. Puhuttiin siitä, millaisiin käsityksiin Suomesta ollaan törmätty. Suomessa aina ajattelin, että suomalaisilla itsellään on kaikenlaisia ajatuksia siitä, millainen "suomikuva" ulkomaalaisilla on. Taatusti ulkomaalaiset eivät ajattelisi juuri mitään Suomesta.

Valitettavasti täytyy sanoa, että yleisimmät kommentit kotimaastani todellakin ovat näitä: "siellä tehdään kauheasti itsemurhia!", "siellä kärsitään kaamosmasennuksesta" "siellä juodaan kamalasti", "siellä on paljon saatananpalvojia", "siellä on pimeä ja kylmää". Hyvät ystäväni Anna ja Arianna ovat kyllä painottaneet minulle, että heidän kuvansa Suomesta on kyllä tosi hyvä ja koulutuskin siellä on tasokasta jne. Mutta he ovatkin harvinaislaatuisen ystävällisiä ja herttaisia ihmisiä. Masentaa, että Suomesta oikeastikin näyttää olevan aika ankea kuva, vaikka se on niin ihana maa.

Referat = referaatti

Ilmottautuessani kursseilleni mulle kävi pikkuinen moka. Monien kurssien suoritustavan kuvauksessa luki, että osallistujan on tehtävä Referat. Eli tietty referaatti. En edes vaivautuunut tarkistamaan, mitä sana tarkoittaa, koska sen merkitys oli minulle suomen kielestä ilmeinen. Jälkeenpäin kun tarkistin asian, lukee sanakirjassa että tämä termi tosiaankin tarkoittaa referaattia eli suunnilleen kirjallista tiivistelmää/selontekoa. No, sitäpä kaikesta huolimatta käytettään täällä ainoastaan merkityksessä esitelmä.

...niimpä minulla on edessä useita esitelmiä. Joista eka huomenna. Iik! Suomessa esitelmän teko olisi minusta tosi kiva tapa saada opintopisteitä, mutta saksaksi pälättäminen luokan edessä ei houkuttele sitten yhtään. Sniif. Käytän kuitenkin tässäkin yhteydessä vakioajattelutapaani: aika menee aina niin nopeasti, että voin käytännössä ajatella, että esitelmäni on jo pidetty. Myös viikkojen päästä oleva esitelmäni saksalaisesta ekspressionistisesta runoudesta. Muistelen niitä kaiholla!

Tällä viikolla avattiin Kölnin joulumarkkinat, tosin olen ehtinyt vain lyhyesti piipahtamaan. Silloinkin olin varannut aikaa ahkeralle opiskelulle. Aika tosin realisoitui joulumarkkinoilla piipahtaisena sekä kahvin ja vohvelin ääressä ystäväni Christinan kanssa. Nyt on lisäksi ollut kunnon syntymäpäiväputki. On juhlittu neljiä synttäreitä viikon sisään, ja huomenna on kaverini Vickyn synttärit. Mikä huolestuttaa, koska lauantaiaamuna herätys on klo 5. Tämä johtuu siitä, että silloin suuntaamme Luxemburgiin!!

Joulumarkkinat

Jouluaika on alkanut! Olen iloinen, ettei suuri joulutouhotus kuitenkaan tätä aikaisemmin ole käynnistynyt. Hahaa, vuosi sitten pakkailin joululahjoja Stockmannilla ja olin jo tähän aikaan kyllästynyt pikkuoravakuoron laulamiin joulurallatuksiin.


Saksassa supersuosiossa ovat joulumarkkinat, joihin todella panostetaan. Kölnin markkinoita on rakennettu jo pari viikkoa. Kävelin tänään vanhan kaupungin keskustan läpi, ja täytyy sanoa, että niistä markkinoista tulee kyllä upeat. Alue ei ole vielä valmis, mutta jo nyt se on ihana. Tykkään katsella joulumarkkinoita, vaikka en ikinä mitään ostakaan. Helsingin Espan joulumarkkinat ovat suosikkijuttuni joulua edeltävässä ajassa.
Tänään matkustimme kuitenkin taas lähikaupunki Aacheniin katsomaan sinne avattuja joulumarkkinoita. Siellä markkinat eivät sijaitse vain jollain torilla, vaan tosissaan koko keskusta on yksi valtava joulumarkkina-alue kojuineen ja koristuksineen. Jotenkin markkinat sopivat hyvin sinne kapeille kujille vanhojen saksalaistyyppisten rakennusten sekaan. Tarjolla on kaikkea perinteistä joulurihkamaa, käsitöitä, hehkuviiniä. Oli karusellikin. Ja sit ranskiksia ja bratwurstia.


Reissuumme kuului myös opastettu kierros. Meille näytettiin mm. yksi Aachenin lukuisista mineraalivesikaivoksista. Sen vesi on kuulemma terveellistä, mutta haisi niin oudolta ja oli kuumaakin, en uskaltanut maistaa. Lisäksi kuulimme, että Aachenin tuomiokirkon on rahoittanut itse piru. Kaarle Suuri kuulemma teki diilin pirun kanssa, että jos se kustantaa hulppean kirkon, niin saa palkaksi ensimmäisen kirkkoon sisään astuvan sielun. Piruparkaa kuitenkin huijattiin, koska kylän ovelat ihmiset hoksasivat, että kirkon ensimmäinen vieras voi olla myös eläin. Niinpä kirkkoon ajettiin susi ja piru sai himoitsemansa ihmissielun sijaan vaan suden sielun. Häähää! Tämä susi on vieläkin Aachenin tuomiokirkossa. (Mielenkiintoista on, että miten kirkko oikeasti rahoitettiin, kun tämä kerran on se tarina mikä aikalaisväestölle syötettiin...)

Arkijuttuja

Fonetiikan opiskelu saksaksi on liian hauskaa. En todellakaan ennen tiennyt, että saksassa on avoin ja suljettu y. Lisäksi olen saanut palautetta, etten pysty tekemään eroa avoimen ja suljetun e:n välille, mikä ei ole kumma koska en todella tätä eroa kuule... Opinnoista puheen ollen, muutaman viikon päästä minun on pidettävä esitelmä saksalaisesta ekspressionistisesta runoudesta. Saksaksi. Voi tätä elämää :D

Lauantaina kolme kerrosta ylempänä oli cocktail-juhlat, joihin olin kutsuttu. Tämä hämmentää minua, sillä en tuntenut juhlien järjestäjiä. Kuitenkin on huippua, että asuu 20-kerroksisessa talossa, jossa kaikki on opiskelijota ja seuraa kaivatessa voi aina mennä jonkun luo. Kerroksessa 20 asuu huippuitalialaisia, jotka ovat huolissan kahvi-tilanteestani. En nimittäin uskalla käyttää kahvinkeitintämme, niin hirveä se on. Minut tuntevat tietävät, etten ole kovin tarkka puhtaus-asioissa, joten kahvinkeittimemme hirveys on vakava. Koska italialaisille kahvi on pyhä asia, olen kutsuttu torstaiaamuisin klo 7.30 aamukahville. Olen onnellinen myös siitä, että olen löytänyt saunaseuraa. Unkarilainen Viky ja minä käymme aina keskiviikkoisin kuntosalimme saunassa. Suomalaisena minun oletetaan olevan saunahirmu, vaikka oikeasti läkähdyn viidessä minuutissa. Olen kuitenkin kärvistellyt, sillä en kehtaa hävitä Vikylle.

Huomasin tänään, että kengistäni oli irronnut pohjalliset karnevaalien aikana... Harmi, joudun shoppailemaan... :)

Viva Colonia!

Selvisin Kölnin karnevaalista! Kuvien ottaminen jäi valitettavasti hyvin vähiin :(

En ole ikinä nähnyt mitään sellaista. Eilen (11.11 klo 11.11[am] alkaen) juhlittiin Kölnin karnevaalin avajaisia. Itse karnevaali on helmikuussa, mutta jostain syystä 11 on joku Kölnin onnenluku (?) ja siksi avajaiset olivat eilen. Itse olin paikalla jo kymmeneltä aamulla, ja niin oli myös valtaisa väkijoukko. Karnevaalit ovat koko kaupungin kokoiset naamiaiset. Ihmiset panostavat siihen tosissaan, näin upeita avatareja, black swaneja, smurffeja... ihan kaikkea. Oma asuni oli vaatimaton ja nopeasti kokoamani leppäkerttu. En ollut anoa leppäkertuksi pukeutunut... Toisaalta satojen tuhansien ihmisen juhlissa on vaikea olla omaperäinen (ensi kerralla kyllä pukeudun joksikin siivettömäksi, siivet eivät nimittäin ole kätevät tungoksessa). Pukuihin panostamisesta kertoo mielestäni se, että täällä on useita "karnevaalikauppoja", jotka myyvät pukuja ja muuta kamaa karnevaaleille. Selvästikin kaupat kannattavat, vaikka karnevaali on vain kerran vuodessa.

Oli aurinkoinen sää ja kaikki Kölnin keskustan kadut olivat täynnä ihmisiä, konfettia, laulua ja kaljaa. Tunnelma oli kuin Suomen mitallijuhlissa. Päivä ei ole vapaapäivä, mutta en usko että kovin moni oikeasti oli töissä. Tai meidän saksantunnilla, jolta itse lintsasin... Yöksi mentiin tanssimaan klubille ja nyt olen niin kuolemamanväsynyt, etten taida kyetä yläkerrassani oleviin cocktail-bileisiin.

Kuitenkin, karnevaali oli jotain aivan uskomatonta! Tavallaan odotan kyllä kauhulla helmikuuta, jolloin karnevaali on viisipäiväinen ja se pitäisi sitten jaksaa juhlia läpi :D

Ja koska viimeksi linkkaamani musiikki sai niin hyvää palautetta, niin pakko linkata eilisen suosituin biisi.
Ihan paras!! :D Tämä on muuten myös laulettu kölschiksi.

Düsseldorf

Tänään matkattiin vaihtariporukalla Düsseldorfiin, jossa ensimmäinen kohteemme oli osavaltiomme Nordhein-Westfalenin parlamentti. Siellä meille tarjottiin pieni lounas ja opastettu kierros, josta ymmärsin aika vähän koska politiikkaan liittyvä sanavarastoni on aika kapea. Tämän jälkeen kipusimme korkeaan tv-torniin, josta näkymät olivat huikeat.

Mielenkiintoista on, että Kölnin ja Düsseldorfin välillä on kauhea kisa :D Tai siis jos kadulla ihmiset kuulee, että olen Kölnistä, niin joku varmasti tulee kommentoimaan jotain. Kölnissä asuu 500 000 ihmistä enemmän, mutta Düsseldorf on osavaltion pääkaupunki ja sai Euroviisutkin. Meillä oli opas esittelemässä Düsseldorfin vanhaa kaupunkia, ja täytyy sanoa että sain kaupungista tällä kertaa todella paljon enemmän irti. Mutta Köln on paljon parempi! Kauniinpi, ja meillä on hauskempaa. Pidän Kölnistä niin paljon, koska opiskelijana täällä vain ei voi kyllästyä, joka päivä on niin paljon kaikkea! Mutta se täytyy myöntää, että düsseldorfilainen olut eli altbier oli kyllä kölschiä parempaa. Pidän kölschistäkin, mutta se ei maistu voimakkaasti miltään, ja altbierissä oli oikein hyvä maku - se on tummempaa ja katkerampaa.

Kaikin puolin reissu oli huippu ja taas tutustuin loistaviin ihmisiin!

Parasta on, että olen puhunut koko päivän saksaa, ja jopa natiivien kanssa. Kölniin palattuamme menimme Reinin rannalle syömään: enpä olisi uskonut, että voin vielä marraskuussa illalla syödä ulkona terassilla illallista! Päivä oli siis lämmin (+ ravintoloiden terasseilla on lämpölamput).

Hyviä päiviä

Näin eilen elämäni ensimmäisen kerran kunnon halloween-juhlintaa! Kaduilla oli naamioituneita lapsia kiertämässä talosta toiseen karkkia kerjäämässä, junat olivat täynnä piruja, noitia ja vampyyreja. Menin itsekin juhliin. Asua minulla ei ollut, ajattelin että ihonvärini puolesta käynen vampyyrista tai kuolleesta :D Saavuin baariin kaveriporukastani ensimmäisenä, joten jouduin olla vähän aikaa yksin. Luokseni ilmestyi nainen, joka alkoi pälättää nopeaa saksaa: en ymmärtänyt mitään. Seuraavassa nainen alkoi piirtää kasvoihini mustalla värillä ja viimeisteli luomuksen liimaamalla poskeeni hämähäkin. Olin tyytyväinen, minullakin oli nyt halloween-look!

Pakko muuten huvittaa teitä linkkaamalla suosittua saksalaista party-musaa. Tätä koko baari lauloi eilen :D (Tässä toinen! [=parempi] Kannattaa kuunnella! :D Ei lauleta jenkkibiiseissä tytöistä jotka pitää currywurstista.)

Tänään oli täydellinen päivä. On kansallinen juhlapäivä eli vapaata, joku pyhimyksille omistettu juhlapyhä. Nukuin pitkään ja aamupäivästä matkustin naapurikaupunkiin Hürthiin, jossa suurin osa vaihtareista asustelee. Seudulla on paljon pieniä järviä ja talot punaisiksi ja keltaisiksi maalattuja puutaloja. Pidän alueesta. Vietin päivän ihanan ystäväni Christinan kämpillä höpötellen samalla kun hän maalasti huoneensa seiniä. Myöhemmin seuraan liittyi pari italialaista kaveria, joiden luokse menimme juomaan kunnon italialaista kahvia. Heidän kämppiksensä kokkasi paprikaa ja sipulitäytteisiä munakoisoja armenialaiseen tyyliin, oli todella hyvää. Nyt vain pitäisi tehdä läksyjä :(

Äiti ja Sanna

Sniif :( Äiti ja Sanna ovat tällä hetkellä Düsseldorfin lentokentällä, eli poistumassa Saksasta. Neljä päivää meni todella nopeasti rakkaassa seurassa. Nyt syön nakerran suruuni äidin tuomaa överisuurta karkkikuormaa. Positiiviselta kannalta katsottuna meillä oli kuitenkin tosi mukavaa!

Tämä kuva otettiin näköalatornista, jossa käväisimme lauantaina.

Ekana päivänä käytiin vanhassa kaupungissa illallisella, ja jopa Sanna sai kölsch-lasillisen alas. Jonkin verran tuli myös shoppailtua, ja minulla on mm. nyt hienot kumisaappaat! Vaikka äidin ja Sannan vierailun aikana ei onneksi satanutkaan, niin luulen että kyseiset kapistukset tulevat olemaan kovassa käytössä. Viikonlopun aikana myös syötiin leveästi monissa ravintoloissa ja jäätelöbaareissa. Lauantaina kävimme myös tivolissa! Tämä oli oiva paikka ostaa saksalaisten herkkua, Lebkuchenia, jota Sannaa kotona odottava mies oli tuliaiseksi tilannut. Ulkonäöstään huolimatta nämä eivät maistu pipareilta.

Sydämenmuotoisissa Lebkucheneissa lukee yleensä
joku imelä juttu. Sannan ostamassa kakkusessa tekstikin oli kaunis.

Uskalsimme myös vuoristorataan, jossa Sanna tosin menetti arvokkuutensa ja kiljui kuin syötävä :D Lauantaina kävimme myös risteilyllä Reinillä. Joimme viiniä ja katselimme maisemia. Uskon tosin edelleen, että tämä risteily olisi iltavalaistuksessa kaunein.

Tänään lähdimme käymään Düsseldorfissa, sillä äidin ja Sannan lento lähti sieltä. Junalla matkusti tähän kaupunkiin puoli tuntia, eli se todella on lähellä! Emme ehtineet nähdä kovinkaan paljon, mutta vanhan kaupungin baari- ja ravintolakadut olivat ainakin hyvin vilkkaita. Aika tosiaan meni nopeasti. :( Onneksi seuraavaan näkemiseen ei kuitenkaan ole kuin kuukausi ja 22 päivää. Tajusin tänään, että olen kuitenkin ollut täällä nyt jo kaksi kuukautta, ja on mennyt niin uskomattoman nopeasti!

Ihana Heidelberg

Olen vieläkin ihan adrenaliineissani, mulla oli vain maailman paras viikonloppu! Heidelberg on varmastikin kauneimpia paikkoja mitä olen ikinä nähnyt: se sijaitse kahden vihreän vuoren keskellä Neckar-joen varrella. Siellä oli ihana vanha kaupunki ja keskiaikaisia raunioita. Ja minulla oli niin mahtavaa seuraa. Vaikka reissu on ohi niin en voi olla surullinen, koska tutustuin niihin ihmisiin.
Matka oli noin kolme tuntia Kölnistä etelään. Perjantaina saimme ilmaisen illallisen perinteisessä saksalaisessa ravintolassa, joka oli jo sinänsä ihana rakennus vanhan kaupungin sydämessä. Olin vähän skeptinen, sillä tähän mennessä en ole ollut liian innoissani perinteisestä saksalaisesta ruuasta, mutta seurueeni tilasi Flammkuchenia ja Käsespätzleä, molemmat kasvisruokaa ja todella hyvää! Meille tarjottiin myös heidelbergiläistä olutta.


Reissuun kuului myös opastettu kaupunkikierros, joka oli aivan mahtava. Oppaamme oli todella hauska ja asiantunteva, ilman kierrosta en olisi varmaankaan tiennyt mitä kaikkea kaupungissa voi nähdä. Kuulimme mahtavia tarinoita keskiaikaisesta hovista ja muusta kaupungin historiasta. Vierailimme tietysti myös vuorilla olevassa linnassa, jossa oli mm. maailman suurin viinitynnyri. Kuulemma keskiajalla kaupungissa juotiin ainoastaan viiniä, koska vesi ei ollut turvallista. Siispä keskiaikailaiset eivät eläessään nähneet selvää päivää :D

Reissun järkänneillä ENS.n edustajilla (joihin muuten oli ihana tutustua, tunnen taas lisää paikallisia ja puhuttiin jopa saksaakin niiden kaa) oli tuttuja Heidelbergistä, jotka lähtivät opastamaan meille parhaita baareja kaupungissa. Päädyimme esim. paikkaan, jossa oli valtava lista shotteja, mutta niistä ei kerrottu mitä ne sisältävät :D Toivoin saavani tytöille tarkoitettuja mehujuomia tilaamalla juomat Angel ja Butterfly, joista jälkimmäinen olikin hyvin herkullista. Iltaa varjosti onnettomuus, jonka takia ystäväni Arianna joutui ambulanssilla sairaalaan :( Onneksi hän toipui hyvin, mutta hetken paniikki oli suuri. (Jotta tästä ei tulisi väärää kuvaa niin sanottakoon, ettei alkoholilla oikeastikaan ollut osuutta tässä jutussa. :D)

Tässä kuvassa ainakin shotit butterfly ja orgie.

Sunnuntaina reissuun kuului vaellus filosofien polulla, joka on kuulemma yksi maailman kauneimpia kävelyreittejä. En tosin tiedä kenen mukaan :D Nimensä vaellusreitti on saanut siitä, että kuulemma monet saksalaiset filosofit rakastivat sitä. Ja olihan se ihan uskomattoman kaunis. Ketään tuskin kiinnostaa näin yksityiskohtainen jorina, mutta oli vain pakko purkaa innostustani reissusta jonnekin. Parhaita reissun puolia oli ihmiset, joihin tutustuin.

Hochschulsport

Tällä viikolla olen testannut mm. paikallisen yliopistoliikunnan! Plussaa siinä on, että tuntitarjonta on laaja ja ilmainen: mille tahansa tunnille voi vaan mennä ilmottautumatta (okei, kaikki ei ole ilmaista koska niillä on myös esim. sukellusreissuja ja esim. surffausreissu Espanjaan ja nää tietty maksaa). Kummallista vain on, että tunnille osallistuvien määrää ei mitenkään rajata. Siispä ainakin tunti jolle itse satuin oli vaarallisen täynnä. Kaikki sohivat toisiaan ja kuumuus kohosi kamalaksi. Onneksi vetäjät sanoivat, että ensi viikosta lähtien samaan aikaan on kaksi ryhmää, joten tästä ongelmasta päästiin. Viime tunnilla valehtelematta ympärilläni oli tuskin puoltakaan metriä tilaa, ja tunti vaati käsiliikkeitä... :D Hauskaa kuitenkin oli, ja innoissani testailen muitakin tarjolla olevia tunteja.

Tämän testaamani Hochschulsportin lisäksi Kölnissä toimii toinenkin opiskelijaliikunta, Campussport. Eli jos toisesta jotain uupuu niin toisesta ehkä sitten löytyy. Toistaiseksi olen käyttänyt Hochschulsportia, koska se on ilmainen. Campussport maksaisi 15e/lukukausi eli tietty ihan sikana!!! Olin kauhea pihi kun menin ostamaan sisäliikuntakenkiä, mutta miksi niidenkin pitää maksaa niin kauheasti? Olisin vain halunnut jotkut ihan halvat, koska ihan samahan se on mitkä jalassa punnerrat. Ostin halvimmat ja nekin olivat viisikymppiä, mutta nyt täytyy myöntää että olen iloinen kun mulla on niin söpöt urheilukengät.

Monet luennot ovat jo alkaneet. Kurssien myötä mulla on oikeesti jo tuttuja, joiden kanssa puhun pelkästään saksaa! Oon tästä tosi ylpeä. Huoenna lintsaan ja lähden viikonlopuksi matkalle! Olen innoissani, sillä matkaan lähtee n. 25 muutakin, joten tutustun taatusti taas moniin loistaviin tyyppeihin. Lintsausta pitää tosin rajoittaa, koska täällä ollaan aika tarkkoja sen suhteen ja liiasta myöhästelystäkin voi menettää kurssisuorituksen.

International dinner

Tänään vuorossa olikin sitten se international dinner, jonne jokaisen piti kokata jotain tyypillistä ruokaa omasta maastaan. Ennen kaikkea pääsi tietty ahmimaan muiden maiden herkkuja. Oltiin Facebookin välityksellä sovittu suomalaisen tytön kanssa, että leivotaan hänen luonaan korvapuustia. Päädyttiin korvapuustiin lähinnä sen helppouden takia, kummallakaan meistä ei juuri ole kokkausvälineitä... Emilia oli todella mukava ja aiai miten mukava olikaan pälättää suomea. Pälätinkin oikein sydämeni kylläisyydestä :D Emilia on myös hyödyllinen tuttavuus, sillä hän puhuu täydellistä saksaa. Hän on esimerkiksi käynyt koulunsa saksaksi.

Tutustumisen lomassa korvapuustista ei kuitenkaan tullut ihan ideaalia... Öö, jostain syystä taikina ei kohonnut joten pulla oli kaikkea paitsi kuohkeaa. Eikä täältä saa kardemummaa! Ihan okeimakuista se oli silti.


Ainakin se upposi! Tehtiin kamalasti, mutta mitään ei jäänyt jäljelle. Tosin osallistujiakin dinnerillä oli huimasti. Tämähän tietty tarkoitti, että pöydät notkuivat herkkuja.



Oli esim. ihanaa omenakakkua, Nutella-cookieseja, italialaista pastaa ja vaikka mitä, joilla oli kummalliset nimet. Myös kansainvälisiä viinoja ja oluita oli tarjolla. Aah, tällaisia tapahtumia lisää! Mielenkiintoista oli, että näin pöydällä myös toisen vadillisen korvapuusteja. Täällä täytyy siis olla vielä yksi suomalainen! Olisi kiva tavata. (Ja toivottavasti hänen korvapuustinsa olivat parempia, että edes joillekin jäi hyvä kuva Suomen ruuasta!) Vaikka on sekin kyllä hyvä, ettei ole vain suomalaisten kanssa ja on pakko käyttää kieliä.

...minkä takia olenkin edistynyt. Kielitasotestin tulokset tulivat tänään, ja olen sen mukaan nyt tasolla B2.2. Jea! Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kielikursseillani ei enää leikitä ja pelata pelejä vaan luetaan haastavia juttuja. Katselin jo kirjaa masentuneena, se on vaikea. Klunks... :D Toisaalta hyvää kai se tekee opiskella haastavampaa saksaa, sillä esim huomenna minulla on luento 1800-luvun alun saksalaisesta runoudesta. Olen jo näitä runoja vähän tsiigaillut silmä silmällä että edessä on mielenkiintoisia aikoja! :D

Aachen

Sunnuntaina Saksassa mikään ei ole auki, joten se on hyvä päivä matkustaa jonnekin. Tänä sunnuntaina menin Mayan ja Vickyn kanssa Aacheniin, joka on kaupunki noin 70km Kölnistä länteen, aivan Belgian ja Hollanin rajalla. Opiskelijoina saamme matkustaa Aacheniin ilmaiseksi, mikä tarjoaa loistavat matkkailumahdollisuuden edellä mainittuihin maihin.

Kaupunkina Aachen on pieni Kölniin verrattuna, mutta siellä on esim. vanha yliopisto ja viihtyisä vanha kaupunki, joka on säilynyt toisen maailmansodan pommituksista huolimatta paremmin kuin Kölnin. Kölnissähän surullista on, että lähes koko kaupunki pommitettiin silloin maan tasalle, olen kuullut jostain että 90% Kölnistä tuhoutui pommituksissa, mutta tämä on vain kuulotieto. Aachenin vanhan kaupungin suurin nähtävyys on pramea tuomiokirkko, jonne esim. Kaarle Suuri on haudattu, koska Aachen oli hänen suosikkilomakohteitaan.

Aachenin tuomiokirkossa on upeat mosaiikit,
mutta minun kamerallani niitä ei oikein pysty tallentamaan.

Lounaalla kävimme pitsalla, jotka maksoivat huikeat 2,5e kappale. Paikassa näytettiin jalkapallo-ottelua, jonka Aachen taisi voittaa. Reissu oli tosi kiva lähinnä rauhallisuutensa vuoksi. Lauantaisin Kölnissä saattaa joskus menettää hermonsa, sillä ihmisiä on liikeellä vain niin paljon. Pääkaduilla meininki on kuin Jyväskylän Kauppakadulla vappuna. Aachen oli kuitenkin vain vanhanaikainen pikkukylä, joten sinne reissaaminen oli virkistävää vaihtelua.

Müde

Voihan kuinka rätti olenkaan. Kotiuduin tänäaamuna juhlista viiden maissa. Aamulla heräsin tekstiviestiin, jossa muistutettiin että olin luvannut lähteä Sarahin seuraksi shoppailemaan. Yöunet jäivät siis lyhyiksi. Ostosreissulta menin suoraan ESN:n (eli se järjestö joka enimmäkseen vaihtarihuvitusta järkkää) kaupunkikierrokselle. Meidän jaettiin ryhmiin ja kiersimme vanhaa kaupunkia. Samalla kuulimme erilaisia faktoja ja legendoja Kölnistä ja suoritimme tehtäviä. Yhdellä rastilla piti 90 sekunnin aikana saada niin monta ihmistä kadulta mukaan ryhmäkuvaan kuin mahdollista. Oli ihan huippuhauskaa! Muilla rasteilla piti esim. etsiä ESN:n lukko rakkauslukkosillalta ja huvittavin oli ehkä rasti, jolla piti selvittää kölshin kielisten sanojen saksalaiset vastineet. Kölshiä osaa vain kantakölniläiset, mutta juostessamme kaduilla löysimme pari juoppoa jotka auttoivat. Kaikissa tehtävissä otettiin aikaa, sillä ryhmät kilpailivat toisiaan vastaan. Ja jee, meidän ryhmä voitti! Sain palkinnoksi ilmaislipun ja shottilipukkeen eräisiin tuleviin juhliin.

Köln on kyllä hyvä kaupunki olla vaihtarina, koska täällä meille järkätään niin paljon kaikkia tapahtumia. :) Miinuksena sanoisin, että harmittaa että niin monessa baarissa saa polttaa. Ja niin monet polttaa. Inhoan koko hajua ja sitä miten se tarttuu tukkaan. Tosin yks päivä oltiin sellasessa vesipiippupaikassa ja se ei oo yhtään niin paha, tuoksuu jopa hyvältä. :)

Good times

Eilen oli kyllä hyvä päivä! Olin illalla ESN:n (=exchange student network) järkkäämässä Pub crawlissa, jonka tarkoituksena oli näyttää vaihtareille Kölnin parhaita baareja etenemällä baarista baariin. Aluksi ongelmana oli, että miten mahduttaisiin n. 70-henkisen porukan kanssa pikkuisiin baareihin, mutta kaiketi mentiin sitten vain isompiin. Meillä oli niin kivaa, että unohdettiin aina siirtyä uuteen baariin ja loppujen lopuksi pub crawl käsitti vain kaksi baaria ja jatkopaikan. Toinen pub crawlin baari oli kyllä jännä, se oli vähän jamaicalaisteemainen ja tanssilattia oli valkoista hiekkaa.

Minä ja Vicky Kölner Domin edessä yöllä

Saksankieliset luennot ovat tähän mennessä sujuneet hyvin, odottelen nyt vain että loputkin kurssit alkavat ja elämään tulee jotain rutiineja. Seuraavaksi taidan lähteä lenkille, sillä olen löytänyt täältä mukavat maastot sitä varten. Sateinen sääkin on lakannut ja ulkona paistaa aurinko, tosin syysaurinko ja ilma on jo aika viileä. Mun pitää ostaa joku juoksutakki pian...

Ainiin, joku suomalainen tyttö laittoi mulle eilen facebookissa viestiä että näki nimeni yhden erasmus-tapahtuman osaanottajalistassa ja päätteli että olen suomalainen. Ja että tavataanko. Jee, joku toinenkin suomalainen täällä!

Parempaan päin

Kiitos huolenpidosta, sairauteni takia olen saanut paljon pyyntöjä mennä lääkäriin. Olinkin päättänyt, että menen, mutta ilokseni voin sanoa että olen nyt jo täysin kunnossa. Luulen, että kroppani pelkäsi lääkäriin menoa niin paljon että päätti parantua. :D Nyt on jäljellä enää pientä yskää, mitä nyt on täällä melkeinpä kaikilla. Tietty jos jotain jälkitauteja ilmenee tai oireilua niin menen toki lääkäriin, kun on kallis sairausvakuutuskin niin hyvähän sitä ois käyttää!

Tänään oli saksan kielitasotesti, joka meni huomattavasti paremmin kuin silloin kuukausi sitten. Tuntuu, että jo tän yhden kuukauden aikana olen oikeasti oppinut paljon. Testin ohessa tustuin uusiin ihmisiin Norjasta, Irlannista ja Italiasta. On ihanaa, miten täällä on niin naurettavan helppo tutustua kaikkiin! Söin tyttöjen kanssa lounasta ja sen jälkeen oltiin jännän äärellä: eka luento saksaksi!! (Kielikursseja ei tietty lasketa.) Aiheena yksinkertaisesti saksankielisen kirjallisuuden historia. Opettaja oli todella rento ja hauska. Hän puhui leveää kölschiä (eli lausuu esim. sanan ich suunnilleen "ishh"). Ja mikä parasta: minä ymmärsin! Kaikki pääjutut! Keskustella tai esittää pointteja itse en vielä osaa, mutta pystyin seuraamaan opetusta, mistä olen suuriloinen. Hihii!

Tänään olisi illalla grillijuhlat. Saksalaiset taitaa rakastaa grillijuhlia, sillä niitä on harva se päivä. Taidan kuitenkin itse jättää väliin juhlinnan jälkitautien pelossa, varsinkin kun loppuviikosta on edessä paljon lisää kekkereitä ja menoja, joihin haluan osallistua 100% terveenä. Mutta jihuu, eipä tarvii enää angstailla: hyvin menee! Ainoa miinus on hirmumyrskyä mukaileva säätila.

pelkoja

Olen vieläkin kipeä. Kuten olen monille sanonut, olen viimeksi ollut yli kolme päivää kipeänä (kuumeessa) varmaan joskus yläasteella. Tämä ei ole minulle siis ollenkaan normaalia, ja kurjaa että sen piti tapahtua juuri nyt, kun voisi olla tutustumassa muihin vaihtareihin. Vielä kurjempaa on se, että tällä viikolla alkaa luennot, joiden ekoilla kerroilla on oltava päästäkseen kurssille. On myös kielitasokoe ja muita velvollisuuksia. Minusta tuntuu, että olen viimein paranemaan päin, mutta päätin myös että jos en parin päivän päästä ole kunnossa niin menen oikeasti lääkäriin. Olen pelännyt sitä tosi paljon, koska en tiedä miten osaan hoitaa lääkärikäynnin vieraassa maassa ja vieraalla kielellä. Lisäksi uskon, että tämä nyt kuitenkin vaan on paha flunssa, joten mitäpä siellä lääkärissä käyminen auttaisi.

Tällä hetkellä tylsistyttää, koska olen jo niin monta päivää maannut kotona peiton alla ilman tekemistä. Kaipaan ihmisiä, toimintaa tai edes hyvää kirjaa. Kaipaan vähemmän stressiä, mikä ei ainakaan koulujuttujen puolesta onnistu. Vähän hirvittää luentojen alkaminen, sillä en yhtään tiedä onko mun kursseissa mitään järkevää tai että selviänkö niistä. Saksaksi kun ovat. Minulla on vain kaksi kirjallisuuden kurssia ja loput kurssini ovat saksaa vieraana kielenä: kielioppikursseja, fonetiikkaa, kuullunymmärtämistä... Minusta oli hyvä ratkaisu ottaa vain harvoja "oikeita" kursseja ja keskittyä vahvistamaan kielitaitoa kielikursseilla. "Oikeat" kurssit ovat kuitenkin minulle todennäköisesti hyvin vaikeita, sillä en todellakaan osaa analysoida kirjoja saksaksi. Kevätpuolella voisin sitten ottaa enemmän muita kursseja, jos ja toivottavasti kun kielellinen kompetenssi on parempi. Ongelma kuitenkin on, että näiden kielikurssien ajankohdat arvotaan, joten pelkään että ne osuvat ainoiden muiden kurssieni päälle. Noo, toivotaan parasta. Ja eteenkin toivotaan parantumista!!

Just joo

Vuosien aikana olen kuullut kavereiltani yhtä sun toista uskomatonta solukämppisten käytöksestä. Viikko sitten mukava kämppikseni David muutti pois, ja tilalle tuli joku ihme hyypiö. Se on juuri sellainen, että käy vessassakin vain silloin kun kuulee, ettei yhteisissä tiloissa ole ketään, johon se voisi kauhukseen törmätä. Se ei ole edes esitellyt itseään minulle, vaan luikkii aina karkuun kun melkein näkee minut. Tämä on ongelma mm. koska pitäisi sopia siivousvuoroista. Yksi päivä minua ärsytti, kun tajusin unohtaneeni avaimeni kotiin heti ovesta ulos astuttuani. Tiesin että tämä kämppis on kotona, joten soitin ovikelloamme vaikka kuinka monesti, mutta eihän hän tietenkään avannut. (Illalla onneksi kotona oli myös tolkun kämppiksiä, joten pääsin kotiin ilman ongelmia.)

Tänään kuitenkin oli jo kaiken huippu: kun kuulin että Se on keittiössä tekemässä aamiaista itselleen, menin itsekin keittiöön aamiaista laittamaan ja tervehdin kämmpistä ja kysyn mitä kuuluu. Mitä tekee kämppis? Katsoo tiukasti maahan ja teeskentelee ettei näe/kuule minua eikä sano mitään. Vaikka olen vain metrin päässä, eikä ole mitenkään mahdollista ettei hän nähnyt tai kuullut. Millaisen urpon mielestä hyvä tapa ratkaista sosiaaliset tilanteet on teeskennellä, ettei toinen ole olemassakaan? No, ehkä se on kuuro ja sokea. Mitä tällaiset ihmiset tekevät solussa? Ymmärrän, että monet eivät halua olla kavereita solukämppisten kanssa eikä minusta tarvitsekaan, mutta tää on jo aika överiä.

Kipee

Olen sairaana, tietysti juuri nyt kun on todella paljon kaikkia erasmus-tervetuliaistapahtumia ja tutustumisjuttuja :'( Kurjuus! Eilen en pystynyt vuoteestani hievahtamaankaan, tänään olen sentään käynyt jo kaupassa ja olo on hieman parempi.

Bonn ja neiti hunaja

Tasan 11 vuotta sitten Saksat yhdistyivät, minkä takia 3.10. on kansallinen juhlapäivä. Juhlan kunniaksi matkustimme entiseen pääkaupunkiin Bonniin, jonne pääsemme lukukausilipuillamme ilmaiseksi. Juhlapaikkana oli juuri Bonn, koska siellä järjestettiin kolme päivää kestävä kansanjuhla, johon kuului kaikkea musiikkiesityksistä teatteriin ja karnevaalikulkueeseen. Juhla oli kerännyt pikkuiseen Bonniin valtavasti ihmisiä. Bonn oli varsin sympaattinen kaupunki, tavallaan vähän kuin mini-Köln, koska myös Bonn on kodikas Reinin rannalla sijaitseva vanha kaupunki.

Eilen illalla oli Erasmus-bileet. Ideana oli, että jokainen sai sisään tullesaan sanan, jolle piti etsiä looginen "pari" esim. yö ja päivä. Tarkoituksena oli tietty, että etsintöjen takia juttelis mahdollisimman monelle tuntemattomalle ihmiselle. Minun sanani oli Honig, enkä todella keksinyt mikä olisi ilmiselvä pari hunajalle. Lapun antanut nainen vinkkasi, että se taitaisi olla maito... Outoa. En löytänyt maitoa koko iltana, etsin sivusilmällä myös mehiläistä. Tämä ei jäänyt hirveästi harmittamaan, sillä kuulin, että palkintona parin löytämisestä sai hyytelöshotin. Kaverini Suomessa ymmärtänevät, miksei hyytelöshotin missaaminen jäänyt harmittamaan... :D Muutenkin juhlat olivat onnistuneet, ihmisiä oli valtavasti ja musiikki hyvää. Täällä tosin baareissa harmittaa, että lasipantit ovat yleisiä. On tosi ärsyttävää, että täytyy kiikuttaa lasinsa takaisin ruuhkaiselle baaritiskille, ellei halua tavallaan maksaa juomastaan enempää.

Ikävä

Tänään on vähän koti-ikäväpäivä. Johtunee siitä, etten jaksa tehdä mitään. Tulin juhlista kotiin aamulla varhain, ja olen omistanut tämän päivän koomailulle. Harmi vain, että ikävä iskee yleensä juuri silloin, kun ei tee mitään. Itse kuitenkin kaipaan välillä sitäkin, että olen vain kotona tylsäilemeässä. Täällä on kauheasti kaikkea tekemistä ja jännittävää, mutta kotoa kaipaa tosi arkisia ja tylsiä juttuja. Esim jos nyt olisin kotona, niin minulla olisi seuraa jonka kanssa tehdä ei-mitään. Ikävöin sitäkin, että kavereiden kaa ei kuitenkaan mennäkään minnekään juhlimaan vaan jutellaan vaan kaikesta koko yö. Eilen tosin täälläkin oli vähän samanlainen meininki. Olimme Erasmus-juhlissa, joista lähdettyämme huomasimme, että seuraavaa junaa pitää odottaa melkein tunti. Minä, Natasha, Yulia ja (saksalainen!) Natalie höpöttelimme niitä näitä aamutunneilla junaa odotellessa. Oli todella kivaa.

Lisäksi kaipaan kotoa kotiani, joka on niiiin ihana <3 Tässä kämpässä ei ole mitään vikaa, mutta ei tämä kyllä samalla tavalla kodilta tunnu kuin maailman ihanin Punavuori.
Ikävöin myös nepalilaista take away -ruokaa... :D Ja tuttujen biisejä. Vaatekaappiani ja maustekaappiani. Kahvinkeitintäni. Viileitä ilmoja. Sitä, että tiedän miten opiskelu toimii.

Mutta jee, huomenna ja ylihuomenna on taas luvassa jännyyksiä!

Vieraani!

Minulla kävi ensimmäinen vieras! Simo tuli perjantaina ja lähti tänään aamulla aikaisin. Simon lisäksi Kölniin on hyökännyt hurja lämpöaalto, ja säät ovat jatkuneet todella kuumina. Simolla oli ihan vääränlaisia vaatteita mukana, ja se kertoi että Suomessa on vain jotain +10 lämmintä.

Ehdimme tehdä vaikka mitä! Ensimmäisenä päivänä kiertelimme ympäri kaupunkia ja kävimme katsomassa yhden tärkeimmistä turistikohteista, Hohenzollernbrücken eli lukkosillan.


Rakkauslukkoja oli ruuhkaksi asti - monikohan näistä pareista on vielä yhdessä... Ensimmäisenä päivänä piti tietysti myös juoda paljon Kölshiä ja myös kokisolutta, jota täällä myydään aika paljon.

Kokis+Kölsch

Kuuliaisena Simo toi minulle paljon Super Salmiakkia, mutta löysimmekin itse asiassa maanantaina kaupan, joka oli erikoistunut lakritsaan. Sieltä löytyi kaikki suomalaiset aarteet Sirkusaakkosista Pandan ihanaan yrttilakuun ja niihin Super Salmiakkeihinkin. Oli myös sitä herkkua salmiakkitäytteistä suklaata. Eli jee! Olen löytänyt myös täkäläistä salmiakkia, mutta se on poikkeuksetta ollut pahaa.

Älä maista tätä salmiakkia.

Iltaisin istuttiin pariinkin kertaan Reinin rannalla, mikä on minun suosikkiaktiviteettini täällä. Juotiin pari olutta, ja Simo oli suloisen hämmästynyt, kun kaupassa halvin puolen litran olut maksoi 29 centtiä... Lauantaina kävimme myös suklaamuseossa, koska minä halusin. No, ei ollut mikään paras nähtävyys täällä :D Olin kuullut ihanasta suklaalähteestä, mutta sekin oli aika pettymys. Kuitenkin suklaamuseon kauppa oli minusta upea, ostettiin vähän suklaata ja suklaaolut... Simo vei sen mukanaan Suomeen, joten en voi makua kommentoida.

Tietenkin kiipesimme myös Kölner Domin torniin. Ahtaissa portaissa kaikui hengästyneiden ihmisten huohotus, ja välillä ei vain voinut katsoa alas... Mutta se oli kiva kokemus! Kölner Dom on kyllä muutenkin todella huikaiseva.

Kölner Dom ei mahdu yhteen kuvaan.

Sunnuntaina vuorossa oli eläintarha, joka oli aivan ihana! Napsin ihan tolkuttomasti kuvia, mutta suosikeiksi nousivat kirahvit, pingviinit ja merileijonat.


Ei tässä nyt kyllä kaikkea voi referoida. Loppujen lopuksi emme ehtineet reininristeilylle, jolle olisin kovasti halunnut. Ensi kerralla sitten. Olen hyvin väsynyt, sillä tänään herättiin neljältä lentokentälle lähtöä varten. Ennen luentoja menin puistoon makoilemaan aurinkoon, hieman ehkä kärtsäsinkin. Tiistaina oli myös eka tenttini täällä!

Nyt olisi kaverini Nerean syntymäpäiväjuhlat, mutta en kyllä ymmärrä miten pysyisin niissä hereillä. Ehkä menen kuitenkin piipahtamaan. Tällä ja ensi viikolla on tiedossa vaikka mitä, koska lukukauden alku lähestyy ja opiskelijariennot kuulemma vasta alkavat... Hyvä, sillä enpähän ehdi ikävöidä ihmisiä kotoa Suomesta. Tänä aamuna ikävä oli kova ja lentokentällä homma meni taas itkemiseksi, mutta onneksi se unohtui pian.

Herkut

Eilen minulla oli onnea bileissä: sain kaksi ilmaista Guinnesia (okei joku muu kirjoitusasu vois olla korrektimpi). Ilmeisestikin ilmaisten juomien avulla mainostettiin tulevaa Arthur Guinnesin syntymäpäiväjuhlaa, jolloin saa Guinnesia ilmaiseksi... Sain myös kaksi tikkaria, koska baarimikko halusi (ja sai) ottaa kuvan (tyyliin baarin FB-sivulle) minusta ja kavereistani.

Uusi suosikkini täällä: Yliopistoruokalan hedelmäsalaattibuffet, jossa saa siis hedelmistä ja marjoista koota oman hedelmäsalaatin. Siihen voi vielä lisäillä esim jogurttia, kuten minä olen tässä tehnyt:

Nam! Rakastan myös yliopiston vohvelikahvilaa, jossa paistetaan vohveleita 90 centin hintaan. Siihen saa upeita kuumia kirsikoita ja omnom!


Öö... välillä tuntuu puhun täällä blogissa vaan ruuasta. Kun en viitsi juoruillakaan!

Sonntag

Sunnuntaina pidimme kavereiden kanssa leffaillan Lindan luona ja katsoimme yhden saksalaisen leffan ja Herculeksen saksaksi (Hercules oli ihan loisto, varsinkin kun muistaa suomenkielisen dubbauksen tason: "Nollasta polla!"). Oli ihan sairaan hauskaa. Minulla on melkein huono omatunto siitä, miten ihana Linda on minulle ollut, se on auttanut ihan kaikessa ja soitellut pankkiinkin kun minulla on ollut ongelmia nettipankin käyttämisen kanssa. Sunnuntaina hän oli jopa kokannut meille kurpitsakeittoa, sillä kuuli kun kaupassa mainitsin rakastavani kurpistakeittoa (ihaillessani kurpitsoita, joiden kaltaisia Suomesta en ole löytänyt. Nyt kun löytäisin, ei minulla ole blenderiä eli en voi tehdä kurpitsakeittoa!). Lisäksi tarjolla oli valkosipulipatonkia ja ihan tajuttomasti kokista (kaikki vieraat toivat sattumalta juuri kokista!) ja keksejä. Lindan koti oli ihanan kotoisa, ja leffoistakin ymmärsin suurimman osan. Linda lainasi minulle pari leffaa, ja pian voin katsoa Moulin Rougen saksadubbauksilla... :D

Ostoksilla

Tänään lauantaina kävimme Kölnin kasvitieteellisessä puutarhassa ihastelemassa kaikenlaisia kukkasia ja kasveja. Sen jälkeen suuntasimme kaupungille kiertelemään second hand -shopeissa ja syömään. Täytyy sanoa, että saksalaisten suosima ruoka on kyllä sitten epäterveellistä. :D Kadut ovat täynnä kioskeja, joista saa mukaan ranskiksia ja currywurstia. Näyttää olevan ihan tavallista, että päivällisesi on iso boksi ranskiksia majoneesilla. Kokeilimme tätä tänään:

Kuvassa Linda, Matteo, Josef, minä Maya ja Julia.
Kuvan otti Vicky, joka ei ikinä syö mitään epäterveellistä.

Itse söin ne ranskikset, mutta esim Maya rohkeana kokeili currywurstiakin ja kehui. Kuvassa sitä syö myös Linda. Tietenkin, onhan hän saksalainen ja neuvoi meille kaupungin parhaan currywurst-paikan. Toinen ruokaoutous tuli vastaan koulun ruokalassa. Se näytti tältä:
Se on joku ihmeellinen puoliympyrän muotoon leivottu asia, jonka sisältä löytyy marmeladin tapaista mönjää. Se on makeaa, perunamaista massaa ja se tarjoillaan vaniljamaiselta maistuvan kastikkeen kanssa. Minusta oli outoa, että päivälliseksi tarjoillaan makea annos! Josef kertoi, että makea päivällinen on ihan normaali asia myös Tsekissä, josta hän on siis kotoisin.

Tämänpäiväisellä shoppailureissulla ostin myös pippurisumutteen. Minulle on kerrottu, että Kölnin pitäisi olla suht turvallinen kaupunki. Kuitenkin välillä minua harmittaa se, etten oikeastaan tunne ketään joka asuu samalla suunnalla kuin minä, ja joudun aina tulla kotiin yksin. Käsittääkseni Suomesta ei pippurisumutinta ainakaan kovin helposti voi ostaa (tai ei lainkaan?), mutta Linda suositteli sitä minulle. Ei niinkään siksi, että uskoisi minun tarvitsevan sitä, vaan lähinnä jotta tunnen oloni turvallisemmaksi kun kävelen yksin. Sitä on Saksassa laitonta käyttää ihmiseen, paitsi itsepuolustustarkoituksessa.

Ps. Plokilla on uusi ulkoasu - edellinen oli ihan synkkä! Näköjään pidän vaaleanpunaisesta...

Efferino

Eilen vietimme iltaa Efferenissä, missä parhaat ystäväni täällä (Maya, Vicky ja Josef) asuvat. Se on varsin idyllinen paikka, ja opiskelijat asuvat kodikkaissa paritaloissa, heillä on omat takapihat ja suuret terassit. Se ei kuitenkaan ole varsinaisesti lähellä keskustaa, joten miinuspuoliakin löytyy. Joimme viiniä ja loppuillasta menimme Erasmus-juhliin, joissa mikään ei maksanut juuri mitään. Paikka oli muutenkin loistava. Minun piti palata illan viimeisellä junalla kotiin (koska asun aivan toisella puolella kaupunkia), joten en kuitenkaan ollut myöhään.

Mukana oli myös Mayan ja Vickyn saksalainen ystävä Linda. Olen ollut tosi iloinen siitä, miten helppoa myös paikallisiin tutustuminen on ollut! Monet saksalaiset ovat todella ystävällisiä ja tutustuvat vaihtareihin mielellään. Käsitykseni vaihto-opiskelusta oli ollut, että täällä hengataan vain muiden vaihtareiden kanssa.

Tänään olen hyvin väsynyt, joten en jaksa lähteä ulos brittityttöjen kanssa (vaikka warwickiläinen Sarah on aivan lempityyppejäni täällä!). He kutsuivat minut opiskelijadiskoon, jota kämppiksenikin on kehunut. Voin sanoa, että ihmettelen todella eräiden vaihtareiden kestävyyttä. Täällä on vähintään kolmet bileet joka ilta, ja jotkut oikeasti ovat joka ilta jossain. Toisaalta on mahtavaa, että tekemistä riittää ja tarjolla on valtavasti erilaisia tapahtumia. Kölnissä järjestetään huimasti erilaisia klubi-iltoja, teemajuhlia ja vaikka mitä. Tänään saksanopemme antoi omia vinkkejään.

Tavoite olisi lähipäivinä testata myös UniSport. Se on Yliopistoliikunnan tapainen, mutta täällä suurimmaksi osaksi ilmainen. (Jotkut kurssit maksavat jotain.) Olen vain laiskotellut!

2vk

Olen ollut nyt kaksi viikkoa Saksassa, mutta tänään jouduin ensimmäistä kertaa käyttämään saksaa muussa kuin helpossa/oppimistilanteessa (okei ehkä tänpäiväisenkin vois laskea helpoksi tilanteeksi, sillä en sanonut mitään kovin kummoista). Minun piti nimittäin jatkaa vuokrasopimustani (minulla oli vain kuukauden kestävä vuokrasopimus, koska pidempää ei voinut tehdä Suomesta käsin ilman saksalaista pankkitiliä). Menin paikalle varmoin mielin (joskin paniikissa siitä etten ehkä saisikaan sopimusta jatkettua), sillä olin satavarma että siellä puhuttaisiin englantia, mutta ei. Sain kuitenkin homman hoidettua, ja nyt on taas sellainen fiilis että voisin kyllä jo hyvänen aika alkaa puhua tätä kieltä rohkeammin. Saksaa puhuessani menen usein paniikkiin, kun huomaan tehneeni virheen tai jos en osaa sanoa jotain juuri niin kuin haluaisin.


(Olen huomannut, että täällä minulla on ikävä tapa tehdä lisäyksiä sulkuihin.)

Eilen oltiin istuskelemassa iltaa Reinin rannalla viinin ja ranskisten kanssa. Tänään olis myös jotkut opiskelijajuhlat vanhankaupungin irkkupubissa, ehkäpä sinne sitten illemmalla. Olen innoissani, sillä tiedossa on valtavasti matkailumahdollisuuksia, sillä täältä järjestetään opiskelijareissuja vaikka minne! Yleensä vain tosi lyhyitä matkoja, mutta mulla on mahdollisuus nähdä Amsterdam, Luxemburg, Brugge, Pariisi, Berliini... Moni muu paikka. Ja tietty järkkäillä reissuja ite. Hih! Kaikkeen ei kuitenkaan ihan aika ja budjetti riitä, joten nyt on paljon neuvotteluja meneillään.

Out&about

Terveisiä täältä taas!

Tänään eräs kaverini soitti minulle, että lähdetäänkö ulos. Menimme syömään, mikä oli minulle enemmän kuin hyvä, sillä itse kokkaamani päivällinen epäonnistui ja olin nälkäinen. Täällä ulkona syöminen on mielestäni halpaa, sillä vaikka menisikin hienoon, lähinnä turisteille tarkoitettuun ravintolaan vanhassa kaupungissa, maksaa ruoka-annos n. 10e. Jos menee halvemmille seuduille, saa ruoka-annoksen hintaan 2,5e (tällä hinnalla söin aasialaisessa pikaruokapaikassa). Kaikkea tältä väliltä löytyy. Tavallinen salaatti tai pitsa ravintolassa maksaa noin vitosen (jos siis ei ole keskustassa).

Jos menee opiskelijaruokalaan, maksaa annos 1,7e, ja mielestäni ruoka on parempaa kuin Suomen UniCafessa. En väitä sen olevan mitään gourmet-ruokaa, periaatteessa samantyyppistä kuin Suomessa mutta se on maukkaampaa (+ esim liharuuissa on enemmän lihaa). Varsinkin salaatti on todella paljon laadukkaampaa. Täällä voi myös Kaivopihan UC:n tapaan koota itse salaattinsa, mutta ainekset ovat ihan eri tasoa. Vegeruokana (täällä on aina 1 vegeruoka ja 1 vegaaniruoka joka päivä =min. 2 kasvisvaihtoehtoa) tällä viikolla tarjoiltiin mm. soijabratwurstia, kuinka saksalaista! (En maistanut sitä, mulla on kammo makkaroiden mukaan nimettyä vegeruokaa kohtaan, mutta ens kerralla aion maistaa!) Opiskelijaruokaloissa multa ei ole vielä kertaakaan kysytty minkäänlaista opiskelijatodistusta, en tidä saako siellä siis syödä "kuka vaan". Outoa siinä on kyllä se, ettei sieltä saa lasia vettä! Kaikilla on omat juomapullot mukana (+ juomapulloja myydään).

Juomista puheen ollen. No, olut on halpaa kaikkialla. Varsinkin drinkit ovat todella paljon halvempia kuin Suomessa, tavallisesti sellaisesta maksaa noin 4,5e, mutta happy houreita (joiden aikana drinksut on vieläkin halvempia) on lähes jokaisessa baarissa opiskelijoiden suosimalla Zülpicher Srassella. Siellä on myös eräs baari, jossa saa pyörittää onnenpyörää, joka määrää juomasi hinnan. Voit saada sen jopa ilmaiseksi. Itse en ole vielä koettanut onneani.

Täällä on todella mukavaa ja tuntuu että tekemistä riittäisi joka illalle enemmän kuin mihin mitenkään pystyy. On myös koti-ikävä, mutta Simo tulee minua 12 päivän päästä katsomaan! Toivottavasti suuren Super Salmiakki -kuorman kanssa. Olen myös hyvin hämmentynyt, sillä joka päivä tapaa niin paljon ihmisiä, enkä muista puoliakaan heitä. Nytkin minut olisi kutsuttu illalliselle joidenkin vaihtarien luo, enkä muista tavanneeni heistä yhtäkään. Kuitenkin jätän väliin tältä illalta, sillä on ollut pitkä päivä. Näyttäisin mielelläni kuvia, sillä näin tänään upeita paikkoja, mutta kamerastani loppui akku! :(

Tänään tapasin naapurin

Tänään matkallani kotiin yliopistolta törmäsin ratikassa (tai Staßenbahnissa, se on täällä puoliksi maan alla eli tavallaan metron ja ratikan sekoitus) moskovalaiseen tyttöön , joka on täällä myös vaihtarina. Juttelimme, päätimme mennä ostamaan minulle kenkiä (olin todella tyhmä ja epäkäytännöllinen kun pakkasin matkalaukkuani Suomessa: otin mukaan kolmet ballerinat enkä muuta. Eli minulla ei ole kenkiä viileämmille säille).

Hän oli niiiin tyypillinen venäläinen. Todella kaunis ja huoliteltu, käveli 15cm koroilla vaikka hänen jalkansa olivat todella kipeät. Hän vain totesi, että no miehet eivät tiedäkään miltä korkokengillä kävely tuntuu. Itse asiassa hänestä tuli mieleen työkaverini UFF:llä, upea Anneli, joka jäi pitkälle sairaslomalle loukattuaan jalkansa kävellessään korkokengillä väärässä paikassa. Hänkin oli venäläinen ja aina tyylikäs. Täkäläisen venäläisen tuttavani nimikin on Barbie. Tunsin itseni todella rähjäiseksi hänen seurassaan, mutta kaikesta huolimatta hän oli todella mukava ihminen, tulimme loistavasti juttuun. Kävimme ostamassa viiniä (täällä iki-ihana Yellow Tail maksaa vain viisi euroa kun taas Suomessa kymmenen) ja juustoa tarkoituksenamme mennä Reinin rannalle. Tultuamme ulos kaupasta alkoi sataa, joten tyydyimme kölschiin läheisessä baarissa. Minusta vaihtarina olemisessa uskomatonta on se, miten aamulla ei ikinä tiedä mistä illalla itsensä löytää ja kenen seurasta.

Kölshiä juodaan 2dl:n laseista, ja juodut oluet merkitään
tukkimiehen kirjanpidolla lasinaluseen.

Stereotyypeistä puheen ollen, olen myös tavannut britin, joka oli pakannut puolet matkalaukustaan täyteen teetä, koska oli huolissaan ettei täältä saisi kunnollista. Ja nyt sillä ei juuri ole vaatteita. (Sanoisin vielä, että täällä on ainakin yksi "englantilainen kauppa", jossa myydään brittituotteita ja jopa matkamuistoja Lontoosta. Satuin käymään siellä tänään, oli teetäkin.)

Eine Kölnerin

Täällä juodaan kölschiä kaikkialla missä yleensäkään jotain juodaan. Oluena se on hyvää, ei mitenkään voimakasta tai erikoisen makuista, itse en varmaankaan tunnistaisi monista suomalaisista oluista. Varmaan se onkin niin suosittua, koska maistuu niin tavalliselta ettei siitä kaiketi voi olla pitämättäkään. Myös monet, jotka ei muuten oluesta välitä, juovat kölschiä. Tietenkin.

Minä join ekaa kertaa kölschiä tässä puistossa,
joka sijaitsee yliopiston vieressä.

Tänään tiistaina minusta tuli sitten virallisesti kölniläinen, sillä kävin rekisteröitymässä alueen asukkaaksi kaupungintalolla. Tavallaan olen tosi ylpeä siitä, että olen selvinnyt sellaisestakin täällä. En tosin väitä että olisin edes yrittänyt tehdä sitä saksaksi. Saksan puhumisesta puheen ollen, englantini sujuu nykyään todella hyvin, koska käytän sitä aina ja kaikkialla. Tänään kielikurssin alkaessa oli ensimmäistä kertaa pakko käyttää saksaa. Oli söpöä, miten ennen tunnin alkua koko luokka panikoi yhdessä (englanniksi) että ei kai meidän oikeasti nyt oleteta sanovan jotain saksaksi. Näin jälkeenpäin huvittaa se, että ajattelin vaihtareiden täällä puhuvan keskenään saksaa. Tuskin olen tavannut yhtäkään Erasmusta, jonka saksa olisi edes sujuva.

Tapasin muuten yhden kämppikseni, Davidin, hän oli ihan paras! Siis aivan loistotyyppi, valitettavasti vain hän on muuttamassa pois. Kunnon humanisti, opiskelee latinaa yliopistolla ja harrastaa jotain handballia (käsipallo? Onko sellaista urheilulajia?). Hihii! Myös Erasmukset ovat ihan parhaita, lemppareinani ainakin aivan mahtava porukka Italiasta, kaksi bulgarialaista tyttöä, yksi slovakkityttö ja tsekki. Kaikki ovat olleet todella mukavia, joiden kanssa olen ollut, ihan parasta että pääsen varmaankin tutustumaan heihin paremminkin.

Kämppä oman huoneeni osalta näyttää tältä.

Aika tyhjä ja kalusteeton, mutta muuten kiva.

Tykkään tänne blogiin kirjoittelusta paljon! Nyt tuntuu vaan siltä, että kirjoitan turhankin paljon, ja tuskin ketään kiinnostaa (paitsi vanhempiani) nämä jutut. Kuvia on toivottu, joten pari tässä postauksessa. Enempää en ole juuri ottanutkaan.

Vanhoja kirkkoja täällä on loputtomasti.

Hieno keskiaikainen porttijuttu ja söpö katu.