Paluu vaihtariarkeen

Elämä täällä alkaa vähitellen käynnistyä, koska lukukausi alkaa vihdoin ja viimein ensi viikolla. Tosin sillonkin pääsiäisen hidastamana. Eilen istuttiin vaihtariporukalla kahvilassa koko päivä ja juteltiin, olen jo jonkun verran tavannut uusiakin vaihtareita. Masennus siitä, että Vicky ja Maya ovat lähteneet, on vielä olemassa, mutta ei niin voimakkaana koska kaikkea mahtavaa ohjelmaa on tiedossa seuraavien kuukausien sisällä, mm. pyöräretki Luxemburgista Brysseliin. Huomenna on tiedossa hauska päivä, koska minua pyydettiin ryhmänvetäjäksi huomenna olevaan tapahtumaan, jossa uudet vaihtarit tutustuvat Kölniin kiertämällä kaupunkia ja tekemällä eri rasteilla hauskoja juttuja: vähän kuin fuksiaiset vaihtareille.

Grillikäryn lisäksi tuulettamispakosta huoneeni on täyttynyt jos jonkinlaisilla ötököillä. Koko ajan tapaan seinilläni uusia ällöjä kavereita, ja niitä vastaan taistelu tuntuu vähän turhauttavalta, koska ikkunaa on kuitenkin pakko pitää vähintään se tunti auki per päivä.
Tänään tapaan yhtä Facebookin kautta minuun ottanutta suomalaista tänne juuri muuttanutta tyttöä ja illalla on vielä yhden unkarilaisen tytön läksärit.

Lämpimin kevät

Kesä on alkanut ja täällä kelit ovat n. +20 tienoilla, aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että saksalaisten rakastama grillauskausi on alkanut. Lämpimien säiden tullen kaikki puistot ja pienetkin vihreän nurmen peittämät alueet täyttyvät grillailevista kaveriporukoista. Kurjaa tässä on, että minun ikkunani alla on äsken kuvailtu vihreän nurmen peittämä alue. Koska muuta ilmastointia ei ole, on ikkunaa pidettävä auki tai happi täällä loppuu. All in all, huoneessani haisee seuraavat kuukaudet jatkuvasti käristynyt liha. Jee.

Itse juhlistin kesäkauden alkua ostamalla mansikoita, jotka Suomen kilohintoihin nähden tuntuivat edullisiltakin. Ehkä toteutan ekaa kertaa se, kun lapsena aina vannoin itselleni, että aikuisena elän kyllä kesäisin pelkillä mansikoilla.
Eilen täällä oli julkisen liikenteen lakko, mikkä vähän stressasi minua. Syy tähän on se, että Simo tulee tänään Düsseldorfiin, ja jos vempeleet eivät kulje niin emme mekään. No, juttu loppui kuitenkin hyvin ja pääsen lähtemään parin tunnin päästä naapurikylän lentokentälle vastaan.

Lissabon

Terveisiä Lissabonista! Nyt ovat sitten matkani päättyneet ja pian täytyy taas alkaa opiskella. Näemmä kuitenkin Kölnissä on jo alkanut kevät ja lämpimät, aurinkoiset säät.



Olipa mahtavaa nähdä Sannaa, Lyytiä ja Jopea Lissabonissa! Tullessani keskiviikkona oli sää paahtava, mutta sen jälkeisinä päivinä lähinnä pilvinen. Oli jopa ukkosmyrskyä. Eilen tosin oli taas kaunista ja suuntasimme rannalle mansikoiden kanssa. Talven jälkeen oli ihanaa olla auringossa koko päivä.



Ohjelmaamme kuului Lyytin lempibaareissa ja -kahviloissa vierailu, matka Belemiin (missä Lyyti ja Jope menivät kihloihin ja mistä Lissabonin suosituimmat leivokset tulevat), shoppailua, matka Cascaisiin rannalle, Lyytin kavereiden tapaamista mm. Bairro Altossa ja veneretki Tejojoen yli.


Koska kaikki muut kuvani ovat ankeita, on tämän postauksen kuvituksena ainostaan kuvia rantapäivältämme. Kiiiiitos kuitenkin vielä kaikille huipusta reissusta!

Reili

Eilen heräsin Slovakiassa, söin päivällistä Itävallassa ja menin nukkumaan Saksassa. Kaverini jatkoivat Slovakiasta Puolaan, mutta minun oli palattava tänne, sillä matka Portugaliin on edessä.

Ystäväni Suomesta saapuivat siis toissaviikon perjantaina Kölniin. Olin tehnyt listan jutuista, jotka halusin näyttää ja ehdimme tekemään niistä vähän yli puolet. Kölnistä jatkoimme Müncheniin.

Münchenin raatitalo

Kaupungissa oli kylmä, ja siellä olekselu meni aika haahuiluksi ympäriinsä. Münchenin highlightiksi mainittakoon käyntimme lelumuseossa, joka paljastuikin vanhusseminaariksi aiheesta "näin asut kotona vielä vanhanakin." Münchenistä jatkoimme Wieniin, johon ihastuin täysin. Upeaa oli jo matka sinne, koska junasta näimme mielettömiä Alppimaisemia ja pikkukyliä.

Maalaisnäkymiä junassa Itävaltaan

Wienissä oli paljon kahviloita, joissa tarjoillaan vaikka mitä kahvierikoisuusherkkuja. Pidin kaupungista, koska kaikkien vanhojen rakennusten keskellä se tuntui hyvin eloisalta ja urbaanilta. Pääsimme myös Wienin oopperaan. Saimme kuulla, että sinne myydään kolmella eurolla seisomapaikkalippuja, jotka sitten päätimmekin ostaa. Pääsimme todella hyville paikoille, mutta seisominen oli niin raskasta että minun täytyy googlettaa loppuratkaisu; lähdimme siis väliajalla. Kävimme myös Schönbrunnin palatsissa oppimassa itävallan menneestä hovielämästä. Itävallan parhaisiin juttuihin kuului myös upea hostellimme. Huoneemme oli todellakin unelma-asuntoni.

Tältä näyttää perustalo Wienissä.

Wienistä lähdimme Slovakiaan mukanamme jo Itävaltaan ilmestynyt Jaakko. Aluksi Slovakian hirveässä kunnossa olevat tiet ja rakennukset olivat järkytys. Kuitenkin vanha kaupunki, Tonava ja hienot näköalat kukkulalta, jolla Bratislavan linna oli, olivat kaikki tosi hienoja. Näimme myös Jaakon hemaisevan opiskelija-asuntolan ja paikallisten opiskelijoiden bileet.

Bratislavan linnalta Tonavalle

Muut tosiaan jatkoivat Bratislavasta vielä Krakovaan ja Prahaan: molemmat kaupunkeja, joihin minunkin pitää vielä päästä. Reililipusta ylipäätään täytyy sanoa, että se toimi mielestäni kuin unelma ja oli todella mukava tapa matkustaa. 10 tuntia kestännellä junamatkallani kotiin mietin muita potentiaalisia reilimahdollisuuksia. Meidän 10 päivän reilikortti todennäköisesti kuitenkin riittää jatkossakin, koska reili oli myös yllättävän väsyttävä.