Äiti ja Sanna

Sniif :( Äiti ja Sanna ovat tällä hetkellä Düsseldorfin lentokentällä, eli poistumassa Saksasta. Neljä päivää meni todella nopeasti rakkaassa seurassa. Nyt syön nakerran suruuni äidin tuomaa överisuurta karkkikuormaa. Positiiviselta kannalta katsottuna meillä oli kuitenkin tosi mukavaa!

Tämä kuva otettiin näköalatornista, jossa käväisimme lauantaina.

Ekana päivänä käytiin vanhassa kaupungissa illallisella, ja jopa Sanna sai kölsch-lasillisen alas. Jonkin verran tuli myös shoppailtua, ja minulla on mm. nyt hienot kumisaappaat! Vaikka äidin ja Sannan vierailun aikana ei onneksi satanutkaan, niin luulen että kyseiset kapistukset tulevat olemaan kovassa käytössä. Viikonlopun aikana myös syötiin leveästi monissa ravintoloissa ja jäätelöbaareissa. Lauantaina kävimme myös tivolissa! Tämä oli oiva paikka ostaa saksalaisten herkkua, Lebkuchenia, jota Sannaa kotona odottava mies oli tuliaiseksi tilannut. Ulkonäöstään huolimatta nämä eivät maistu pipareilta.

Sydämenmuotoisissa Lebkucheneissa lukee yleensä
joku imelä juttu. Sannan ostamassa kakkusessa tekstikin oli kaunis.

Uskalsimme myös vuoristorataan, jossa Sanna tosin menetti arvokkuutensa ja kiljui kuin syötävä :D Lauantaina kävimme myös risteilyllä Reinillä. Joimme viiniä ja katselimme maisemia. Uskon tosin edelleen, että tämä risteily olisi iltavalaistuksessa kaunein.

Tänään lähdimme käymään Düsseldorfissa, sillä äidin ja Sannan lento lähti sieltä. Junalla matkusti tähän kaupunkiin puoli tuntia, eli se todella on lähellä! Emme ehtineet nähdä kovinkaan paljon, mutta vanhan kaupungin baari- ja ravintolakadut olivat ainakin hyvin vilkkaita. Aika tosiaan meni nopeasti. :( Onneksi seuraavaan näkemiseen ei kuitenkaan ole kuin kuukausi ja 22 päivää. Tajusin tänään, että olen kuitenkin ollut täällä nyt jo kaksi kuukautta, ja on mennyt niin uskomattoman nopeasti!

Ihana Heidelberg

Olen vieläkin ihan adrenaliineissani, mulla oli vain maailman paras viikonloppu! Heidelberg on varmastikin kauneimpia paikkoja mitä olen ikinä nähnyt: se sijaitse kahden vihreän vuoren keskellä Neckar-joen varrella. Siellä oli ihana vanha kaupunki ja keskiaikaisia raunioita. Ja minulla oli niin mahtavaa seuraa. Vaikka reissu on ohi niin en voi olla surullinen, koska tutustuin niihin ihmisiin.
Matka oli noin kolme tuntia Kölnistä etelään. Perjantaina saimme ilmaisen illallisen perinteisessä saksalaisessa ravintolassa, joka oli jo sinänsä ihana rakennus vanhan kaupungin sydämessä. Olin vähän skeptinen, sillä tähän mennessä en ole ollut liian innoissani perinteisestä saksalaisesta ruuasta, mutta seurueeni tilasi Flammkuchenia ja Käsespätzleä, molemmat kasvisruokaa ja todella hyvää! Meille tarjottiin myös heidelbergiläistä olutta.


Reissuun kuului myös opastettu kaupunkikierros, joka oli aivan mahtava. Oppaamme oli todella hauska ja asiantunteva, ilman kierrosta en olisi varmaankaan tiennyt mitä kaikkea kaupungissa voi nähdä. Kuulimme mahtavia tarinoita keskiaikaisesta hovista ja muusta kaupungin historiasta. Vierailimme tietysti myös vuorilla olevassa linnassa, jossa oli mm. maailman suurin viinitynnyri. Kuulemma keskiajalla kaupungissa juotiin ainoastaan viiniä, koska vesi ei ollut turvallista. Siispä keskiaikailaiset eivät eläessään nähneet selvää päivää :D

Reissun järkänneillä ENS.n edustajilla (joihin muuten oli ihana tutustua, tunnen taas lisää paikallisia ja puhuttiin jopa saksaakin niiden kaa) oli tuttuja Heidelbergistä, jotka lähtivät opastamaan meille parhaita baareja kaupungissa. Päädyimme esim. paikkaan, jossa oli valtava lista shotteja, mutta niistä ei kerrottu mitä ne sisältävät :D Toivoin saavani tytöille tarkoitettuja mehujuomia tilaamalla juomat Angel ja Butterfly, joista jälkimmäinen olikin hyvin herkullista. Iltaa varjosti onnettomuus, jonka takia ystäväni Arianna joutui ambulanssilla sairaalaan :( Onneksi hän toipui hyvin, mutta hetken paniikki oli suuri. (Jotta tästä ei tulisi väärää kuvaa niin sanottakoon, ettei alkoholilla oikeastikaan ollut osuutta tässä jutussa. :D)

Tässä kuvassa ainakin shotit butterfly ja orgie.

Sunnuntaina reissuun kuului vaellus filosofien polulla, joka on kuulemma yksi maailman kauneimpia kävelyreittejä. En tosin tiedä kenen mukaan :D Nimensä vaellusreitti on saanut siitä, että kuulemma monet saksalaiset filosofit rakastivat sitä. Ja olihan se ihan uskomattoman kaunis. Ketään tuskin kiinnostaa näin yksityiskohtainen jorina, mutta oli vain pakko purkaa innostustani reissusta jonnekin. Parhaita reissun puolia oli ihmiset, joihin tutustuin.

Hochschulsport

Tällä viikolla olen testannut mm. paikallisen yliopistoliikunnan! Plussaa siinä on, että tuntitarjonta on laaja ja ilmainen: mille tahansa tunnille voi vaan mennä ilmottautumatta (okei, kaikki ei ole ilmaista koska niillä on myös esim. sukellusreissuja ja esim. surffausreissu Espanjaan ja nää tietty maksaa). Kummallista vain on, että tunnille osallistuvien määrää ei mitenkään rajata. Siispä ainakin tunti jolle itse satuin oli vaarallisen täynnä. Kaikki sohivat toisiaan ja kuumuus kohosi kamalaksi. Onneksi vetäjät sanoivat, että ensi viikosta lähtien samaan aikaan on kaksi ryhmää, joten tästä ongelmasta päästiin. Viime tunnilla valehtelematta ympärilläni oli tuskin puoltakaan metriä tilaa, ja tunti vaati käsiliikkeitä... :D Hauskaa kuitenkin oli, ja innoissani testailen muitakin tarjolla olevia tunteja.

Tämän testaamani Hochschulsportin lisäksi Kölnissä toimii toinenkin opiskelijaliikunta, Campussport. Eli jos toisesta jotain uupuu niin toisesta ehkä sitten löytyy. Toistaiseksi olen käyttänyt Hochschulsportia, koska se on ilmainen. Campussport maksaisi 15e/lukukausi eli tietty ihan sikana!!! Olin kauhea pihi kun menin ostamaan sisäliikuntakenkiä, mutta miksi niidenkin pitää maksaa niin kauheasti? Olisin vain halunnut jotkut ihan halvat, koska ihan samahan se on mitkä jalassa punnerrat. Ostin halvimmat ja nekin olivat viisikymppiä, mutta nyt täytyy myöntää että olen iloinen kun mulla on niin söpöt urheilukengät.

Monet luennot ovat jo alkaneet. Kurssien myötä mulla on oikeesti jo tuttuja, joiden kanssa puhun pelkästään saksaa! Oon tästä tosi ylpeä. Huoenna lintsaan ja lähden viikonlopuksi matkalle! Olen innoissani, sillä matkaan lähtee n. 25 muutakin, joten tutustun taatusti taas moniin loistaviin tyyppeihin. Lintsausta pitää tosin rajoittaa, koska täällä ollaan aika tarkkoja sen suhteen ja liiasta myöhästelystäkin voi menettää kurssisuorituksen.

International dinner

Tänään vuorossa olikin sitten se international dinner, jonne jokaisen piti kokata jotain tyypillistä ruokaa omasta maastaan. Ennen kaikkea pääsi tietty ahmimaan muiden maiden herkkuja. Oltiin Facebookin välityksellä sovittu suomalaisen tytön kanssa, että leivotaan hänen luonaan korvapuustia. Päädyttiin korvapuustiin lähinnä sen helppouden takia, kummallakaan meistä ei juuri ole kokkausvälineitä... Emilia oli todella mukava ja aiai miten mukava olikaan pälättää suomea. Pälätinkin oikein sydämeni kylläisyydestä :D Emilia on myös hyödyllinen tuttavuus, sillä hän puhuu täydellistä saksaa. Hän on esimerkiksi käynyt koulunsa saksaksi.

Tutustumisen lomassa korvapuustista ei kuitenkaan tullut ihan ideaalia... Öö, jostain syystä taikina ei kohonnut joten pulla oli kaikkea paitsi kuohkeaa. Eikä täältä saa kardemummaa! Ihan okeimakuista se oli silti.


Ainakin se upposi! Tehtiin kamalasti, mutta mitään ei jäänyt jäljelle. Tosin osallistujiakin dinnerillä oli huimasti. Tämähän tietty tarkoitti, että pöydät notkuivat herkkuja.



Oli esim. ihanaa omenakakkua, Nutella-cookieseja, italialaista pastaa ja vaikka mitä, joilla oli kummalliset nimet. Myös kansainvälisiä viinoja ja oluita oli tarjolla. Aah, tällaisia tapahtumia lisää! Mielenkiintoista oli, että näin pöydällä myös toisen vadillisen korvapuusteja. Täällä täytyy siis olla vielä yksi suomalainen! Olisi kiva tavata. (Ja toivottavasti hänen korvapuustinsa olivat parempia, että edes joillekin jäi hyvä kuva Suomen ruuasta!) Vaikka on sekin kyllä hyvä, ettei ole vain suomalaisten kanssa ja on pakko käyttää kieliä.

...minkä takia olenkin edistynyt. Kielitasotestin tulokset tulivat tänään, ja olen sen mukaan nyt tasolla B2.2. Jea! Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kielikursseillani ei enää leikitä ja pelata pelejä vaan luetaan haastavia juttuja. Katselin jo kirjaa masentuneena, se on vaikea. Klunks... :D Toisaalta hyvää kai se tekee opiskella haastavampaa saksaa, sillä esim huomenna minulla on luento 1800-luvun alun saksalaisesta runoudesta. Olen jo näitä runoja vähän tsiigaillut silmä silmällä että edessä on mielenkiintoisia aikoja! :D

Aachen

Sunnuntaina Saksassa mikään ei ole auki, joten se on hyvä päivä matkustaa jonnekin. Tänä sunnuntaina menin Mayan ja Vickyn kanssa Aacheniin, joka on kaupunki noin 70km Kölnistä länteen, aivan Belgian ja Hollanin rajalla. Opiskelijoina saamme matkustaa Aacheniin ilmaiseksi, mikä tarjoaa loistavat matkkailumahdollisuuden edellä mainittuihin maihin.

Kaupunkina Aachen on pieni Kölniin verrattuna, mutta siellä on esim. vanha yliopisto ja viihtyisä vanha kaupunki, joka on säilynyt toisen maailmansodan pommituksista huolimatta paremmin kuin Kölnin. Kölnissähän surullista on, että lähes koko kaupunki pommitettiin silloin maan tasalle, olen kuullut jostain että 90% Kölnistä tuhoutui pommituksissa, mutta tämä on vain kuulotieto. Aachenin vanhan kaupungin suurin nähtävyys on pramea tuomiokirkko, jonne esim. Kaarle Suuri on haudattu, koska Aachen oli hänen suosikkilomakohteitaan.

Aachenin tuomiokirkossa on upeat mosaiikit,
mutta minun kamerallani niitä ei oikein pysty tallentamaan.

Lounaalla kävimme pitsalla, jotka maksoivat huikeat 2,5e kappale. Paikassa näytettiin jalkapallo-ottelua, jonka Aachen taisi voittaa. Reissu oli tosi kiva lähinnä rauhallisuutensa vuoksi. Lauantaisin Kölnissä saattaa joskus menettää hermonsa, sillä ihmisiä on liikeellä vain niin paljon. Pääkaduilla meininki on kuin Jyväskylän Kauppakadulla vappuna. Aachen oli kuitenkin vain vanhanaikainen pikkukylä, joten sinne reissaaminen oli virkistävää vaihtelua.

Müde

Voihan kuinka rätti olenkaan. Kotiuduin tänäaamuna juhlista viiden maissa. Aamulla heräsin tekstiviestiin, jossa muistutettiin että olin luvannut lähteä Sarahin seuraksi shoppailemaan. Yöunet jäivät siis lyhyiksi. Ostosreissulta menin suoraan ESN:n (eli se järjestö joka enimmäkseen vaihtarihuvitusta järkkää) kaupunkikierrokselle. Meidän jaettiin ryhmiin ja kiersimme vanhaa kaupunkia. Samalla kuulimme erilaisia faktoja ja legendoja Kölnistä ja suoritimme tehtäviä. Yhdellä rastilla piti 90 sekunnin aikana saada niin monta ihmistä kadulta mukaan ryhmäkuvaan kuin mahdollista. Oli ihan huippuhauskaa! Muilla rasteilla piti esim. etsiä ESN:n lukko rakkauslukkosillalta ja huvittavin oli ehkä rasti, jolla piti selvittää kölshin kielisten sanojen saksalaiset vastineet. Kölshiä osaa vain kantakölniläiset, mutta juostessamme kaduilla löysimme pari juoppoa jotka auttoivat. Kaikissa tehtävissä otettiin aikaa, sillä ryhmät kilpailivat toisiaan vastaan. Ja jee, meidän ryhmä voitti! Sain palkinnoksi ilmaislipun ja shottilipukkeen eräisiin tuleviin juhliin.

Köln on kyllä hyvä kaupunki olla vaihtarina, koska täällä meille järkätään niin paljon kaikkia tapahtumia. :) Miinuksena sanoisin, että harmittaa että niin monessa baarissa saa polttaa. Ja niin monet polttaa. Inhoan koko hajua ja sitä miten se tarttuu tukkaan. Tosin yks päivä oltiin sellasessa vesipiippupaikassa ja se ei oo yhtään niin paha, tuoksuu jopa hyvältä. :)

Good times

Eilen oli kyllä hyvä päivä! Olin illalla ESN:n (=exchange student network) järkkäämässä Pub crawlissa, jonka tarkoituksena oli näyttää vaihtareille Kölnin parhaita baareja etenemällä baarista baariin. Aluksi ongelmana oli, että miten mahduttaisiin n. 70-henkisen porukan kanssa pikkuisiin baareihin, mutta kaiketi mentiin sitten vain isompiin. Meillä oli niin kivaa, että unohdettiin aina siirtyä uuteen baariin ja loppujen lopuksi pub crawl käsitti vain kaksi baaria ja jatkopaikan. Toinen pub crawlin baari oli kyllä jännä, se oli vähän jamaicalaisteemainen ja tanssilattia oli valkoista hiekkaa.

Minä ja Vicky Kölner Domin edessä yöllä

Saksankieliset luennot ovat tähän mennessä sujuneet hyvin, odottelen nyt vain että loputkin kurssit alkavat ja elämään tulee jotain rutiineja. Seuraavaksi taidan lähteä lenkille, sillä olen löytänyt täältä mukavat maastot sitä varten. Sateinen sääkin on lakannut ja ulkona paistaa aurinko, tosin syysaurinko ja ilma on jo aika viileä. Mun pitää ostaa joku juoksutakki pian...

Ainiin, joku suomalainen tyttö laittoi mulle eilen facebookissa viestiä että näki nimeni yhden erasmus-tapahtuman osaanottajalistassa ja päätteli että olen suomalainen. Ja että tavataanko. Jee, joku toinenkin suomalainen täällä!

Parempaan päin

Kiitos huolenpidosta, sairauteni takia olen saanut paljon pyyntöjä mennä lääkäriin. Olinkin päättänyt, että menen, mutta ilokseni voin sanoa että olen nyt jo täysin kunnossa. Luulen, että kroppani pelkäsi lääkäriin menoa niin paljon että päätti parantua. :D Nyt on jäljellä enää pientä yskää, mitä nyt on täällä melkeinpä kaikilla. Tietty jos jotain jälkitauteja ilmenee tai oireilua niin menen toki lääkäriin, kun on kallis sairausvakuutuskin niin hyvähän sitä ois käyttää!

Tänään oli saksan kielitasotesti, joka meni huomattavasti paremmin kuin silloin kuukausi sitten. Tuntuu, että jo tän yhden kuukauden aikana olen oikeasti oppinut paljon. Testin ohessa tustuin uusiin ihmisiin Norjasta, Irlannista ja Italiasta. On ihanaa, miten täällä on niin naurettavan helppo tutustua kaikkiin! Söin tyttöjen kanssa lounasta ja sen jälkeen oltiin jännän äärellä: eka luento saksaksi!! (Kielikursseja ei tietty lasketa.) Aiheena yksinkertaisesti saksankielisen kirjallisuuden historia. Opettaja oli todella rento ja hauska. Hän puhui leveää kölschiä (eli lausuu esim. sanan ich suunnilleen "ishh"). Ja mikä parasta: minä ymmärsin! Kaikki pääjutut! Keskustella tai esittää pointteja itse en vielä osaa, mutta pystyin seuraamaan opetusta, mistä olen suuriloinen. Hihii!

Tänään olisi illalla grillijuhlat. Saksalaiset taitaa rakastaa grillijuhlia, sillä niitä on harva se päivä. Taidan kuitenkin itse jättää väliin juhlinnan jälkitautien pelossa, varsinkin kun loppuviikosta on edessä paljon lisää kekkereitä ja menoja, joihin haluan osallistua 100% terveenä. Mutta jihuu, eipä tarvii enää angstailla: hyvin menee! Ainoa miinus on hirmumyrskyä mukaileva säätila.

pelkoja

Olen vieläkin kipeä. Kuten olen monille sanonut, olen viimeksi ollut yli kolme päivää kipeänä (kuumeessa) varmaan joskus yläasteella. Tämä ei ole minulle siis ollenkaan normaalia, ja kurjaa että sen piti tapahtua juuri nyt, kun voisi olla tutustumassa muihin vaihtareihin. Vielä kurjempaa on se, että tällä viikolla alkaa luennot, joiden ekoilla kerroilla on oltava päästäkseen kurssille. On myös kielitasokoe ja muita velvollisuuksia. Minusta tuntuu, että olen viimein paranemaan päin, mutta päätin myös että jos en parin päivän päästä ole kunnossa niin menen oikeasti lääkäriin. Olen pelännyt sitä tosi paljon, koska en tiedä miten osaan hoitaa lääkärikäynnin vieraassa maassa ja vieraalla kielellä. Lisäksi uskon, että tämä nyt kuitenkin vaan on paha flunssa, joten mitäpä siellä lääkärissä käyminen auttaisi.

Tällä hetkellä tylsistyttää, koska olen jo niin monta päivää maannut kotona peiton alla ilman tekemistä. Kaipaan ihmisiä, toimintaa tai edes hyvää kirjaa. Kaipaan vähemmän stressiä, mikä ei ainakaan koulujuttujen puolesta onnistu. Vähän hirvittää luentojen alkaminen, sillä en yhtään tiedä onko mun kursseissa mitään järkevää tai että selviänkö niistä. Saksaksi kun ovat. Minulla on vain kaksi kirjallisuuden kurssia ja loput kurssini ovat saksaa vieraana kielenä: kielioppikursseja, fonetiikkaa, kuullunymmärtämistä... Minusta oli hyvä ratkaisu ottaa vain harvoja "oikeita" kursseja ja keskittyä vahvistamaan kielitaitoa kielikursseilla. "Oikeat" kurssit ovat kuitenkin minulle todennäköisesti hyvin vaikeita, sillä en todellakaan osaa analysoida kirjoja saksaksi. Kevätpuolella voisin sitten ottaa enemmän muita kursseja, jos ja toivottavasti kun kielellinen kompetenssi on parempi. Ongelma kuitenkin on, että näiden kielikurssien ajankohdat arvotaan, joten pelkään että ne osuvat ainoiden muiden kurssieni päälle. Noo, toivotaan parasta. Ja eteenkin toivotaan parantumista!!

Just joo

Vuosien aikana olen kuullut kavereiltani yhtä sun toista uskomatonta solukämppisten käytöksestä. Viikko sitten mukava kämppikseni David muutti pois, ja tilalle tuli joku ihme hyypiö. Se on juuri sellainen, että käy vessassakin vain silloin kun kuulee, ettei yhteisissä tiloissa ole ketään, johon se voisi kauhukseen törmätä. Se ei ole edes esitellyt itseään minulle, vaan luikkii aina karkuun kun melkein näkee minut. Tämä on ongelma mm. koska pitäisi sopia siivousvuoroista. Yksi päivä minua ärsytti, kun tajusin unohtaneeni avaimeni kotiin heti ovesta ulos astuttuani. Tiesin että tämä kämppis on kotona, joten soitin ovikelloamme vaikka kuinka monesti, mutta eihän hän tietenkään avannut. (Illalla onneksi kotona oli myös tolkun kämppiksiä, joten pääsin kotiin ilman ongelmia.)

Tänään kuitenkin oli jo kaiken huippu: kun kuulin että Se on keittiössä tekemässä aamiaista itselleen, menin itsekin keittiöön aamiaista laittamaan ja tervehdin kämmpistä ja kysyn mitä kuuluu. Mitä tekee kämppis? Katsoo tiukasti maahan ja teeskentelee ettei näe/kuule minua eikä sano mitään. Vaikka olen vain metrin päässä, eikä ole mitenkään mahdollista ettei hän nähnyt tai kuullut. Millaisen urpon mielestä hyvä tapa ratkaista sosiaaliset tilanteet on teeskennellä, ettei toinen ole olemassakaan? No, ehkä se on kuuro ja sokea. Mitä tällaiset ihmiset tekevät solussa? Ymmärrän, että monet eivät halua olla kavereita solukämppisten kanssa eikä minusta tarvitsekaan, mutta tää on jo aika överiä.

Kipee

Olen sairaana, tietysti juuri nyt kun on todella paljon kaikkia erasmus-tervetuliaistapahtumia ja tutustumisjuttuja :'( Kurjuus! Eilen en pystynyt vuoteestani hievahtamaankaan, tänään olen sentään käynyt jo kaupassa ja olo on hieman parempi.

Bonn ja neiti hunaja

Tasan 11 vuotta sitten Saksat yhdistyivät, minkä takia 3.10. on kansallinen juhlapäivä. Juhlan kunniaksi matkustimme entiseen pääkaupunkiin Bonniin, jonne pääsemme lukukausilipuillamme ilmaiseksi. Juhlapaikkana oli juuri Bonn, koska siellä järjestettiin kolme päivää kestävä kansanjuhla, johon kuului kaikkea musiikkiesityksistä teatteriin ja karnevaalikulkueeseen. Juhla oli kerännyt pikkuiseen Bonniin valtavasti ihmisiä. Bonn oli varsin sympaattinen kaupunki, tavallaan vähän kuin mini-Köln, koska myös Bonn on kodikas Reinin rannalla sijaitseva vanha kaupunki.

Eilen illalla oli Erasmus-bileet. Ideana oli, että jokainen sai sisään tullesaan sanan, jolle piti etsiä looginen "pari" esim. yö ja päivä. Tarkoituksena oli tietty, että etsintöjen takia juttelis mahdollisimman monelle tuntemattomalle ihmiselle. Minun sanani oli Honig, enkä todella keksinyt mikä olisi ilmiselvä pari hunajalle. Lapun antanut nainen vinkkasi, että se taitaisi olla maito... Outoa. En löytänyt maitoa koko iltana, etsin sivusilmällä myös mehiläistä. Tämä ei jäänyt hirveästi harmittamaan, sillä kuulin, että palkintona parin löytämisestä sai hyytelöshotin. Kaverini Suomessa ymmärtänevät, miksei hyytelöshotin missaaminen jäänyt harmittamaan... :D Muutenkin juhlat olivat onnistuneet, ihmisiä oli valtavasti ja musiikki hyvää. Täällä tosin baareissa harmittaa, että lasipantit ovat yleisiä. On tosi ärsyttävää, että täytyy kiikuttaa lasinsa takaisin ruuhkaiselle baaritiskille, ellei halua tavallaan maksaa juomastaan enempää.

Ikävä

Tänään on vähän koti-ikäväpäivä. Johtunee siitä, etten jaksa tehdä mitään. Tulin juhlista kotiin aamulla varhain, ja olen omistanut tämän päivän koomailulle. Harmi vain, että ikävä iskee yleensä juuri silloin, kun ei tee mitään. Itse kuitenkin kaipaan välillä sitäkin, että olen vain kotona tylsäilemeässä. Täällä on kauheasti kaikkea tekemistä ja jännittävää, mutta kotoa kaipaa tosi arkisia ja tylsiä juttuja. Esim jos nyt olisin kotona, niin minulla olisi seuraa jonka kanssa tehdä ei-mitään. Ikävöin sitäkin, että kavereiden kaa ei kuitenkaan mennäkään minnekään juhlimaan vaan jutellaan vaan kaikesta koko yö. Eilen tosin täälläkin oli vähän samanlainen meininki. Olimme Erasmus-juhlissa, joista lähdettyämme huomasimme, että seuraavaa junaa pitää odottaa melkein tunti. Minä, Natasha, Yulia ja (saksalainen!) Natalie höpöttelimme niitä näitä aamutunneilla junaa odotellessa. Oli todella kivaa.

Lisäksi kaipaan kotoa kotiani, joka on niiiin ihana <3 Tässä kämpässä ei ole mitään vikaa, mutta ei tämä kyllä samalla tavalla kodilta tunnu kuin maailman ihanin Punavuori.
Ikävöin myös nepalilaista take away -ruokaa... :D Ja tuttujen biisejä. Vaatekaappiani ja maustekaappiani. Kahvinkeitintäni. Viileitä ilmoja. Sitä, että tiedän miten opiskelu toimii.

Mutta jee, huomenna ja ylihuomenna on taas luvassa jännyyksiä!