Itse asiassa vain testaan postausta tällä kirjoituksella, mutta samalla voinee sanoa, että sain juuri viestin jonka mukaan olen laitoksemme hakija Kölniin! Päällimmäinen tunne on shokki, sillä en osaa kieltä tarpeeksi hyvin edes selviytyäkseni kohdeyliopiston nettisivuista. Kaikkein alin tunne erisävyisten paniikkifiilisten alla on kuitenkin sellainen haaveileva, että nyt ei todellakaan tiedä mitä on tulossa, joten voi toivoa vielä kaikkea ihan epäuskottavan upeeta. Ainakin tiedossa on kaunis kaupunki. Ennen sitä edessä kuitenkin paljon käytännön työtä, ennen kuin tätä matkaa voi oikeasti alkaa edes suunnitella, ja eihän vaihtopaikkani ole edes varmistunut vielä.
Iik. Apua. Mutta niinhän mä ajattelin Helsinkiin muutostakin, mikä oli elämäni paras päätös by far.
Ystävälläni Essillä oli tosi intellektuelli tavoite ulkomaanvuodelleen: osata sen jälkeen lukea Dostojevskia alkuperäiskielellä. Tuollainen tavoite tuntuu tosi hyvältä, joten taidan tarvita samanlaisen. Koska Goethen Faust tuntuu liian kunnianhimoiselta, taidan päätyä Pikku-Heidiin. (Oikeasti en tietysti edes siihen.)
