Heinäkuu

Ei ole hirveästi tullut kirjoiteltua, mutta elämä täällä on mukavaa ja samanlaista kuin ennenkin. Enää kaksi viikkoa lukukautta jäljellä, ja kasa esseitä ja kokeita suoritettavana.

Monesti vaihtareita harmittaa, että he missaavat jonkun kotimaassaan tärkeän jutun. Onneksi vaihtarit ovat kuitenkin aina valmiita kokeilemaan myös muiden maiden juhlaperinteitä, ja siispä vietimme eilen Bulgarialle tyypillistä heinäkuun juhlaa. Juhla on kuulemma jäänne hippiajoilta, jolloin haluttiin tervehtiä heinäkuun nousevaa aurinkoa. Kaikki matkustavat kuulemma merenrannalle ja viettävät yön rannalla ystävien kanssa auringonnousua odottaen.
Itse majoituimme hiekkarannalle, jollainen Reinin rannikolta löytyy, kun vain matkustaa vähän kauemmaksi keskustasta. Oli iso nuotio, grillattavaa, paljon vilttejä ja kitara. Meitä oli noin viitisenkymmentä, ja heistä noin kolmasosa jaksoi valvoa, kunnes heinäkuun auringon ensisäteet näkyivät. Vaikka nyt olen vähän väsynyt, niin täytyy sanoa että koko tapahtuma oli aivan ihana ja yöstä jäi minulle mahtavia muistoja. Ehkä yritän saada ensi vuonna Suomessa kesäkuun viimeisenä päivänä saada porukkaa mukaani valvomaan rannalle.

Tänä viikonloppuna Erasmus-ohjelma vietti 25-vuotissynttäritä. Saksassa tapahtumaa juhlittiin niin, että vaihtarit eri Saksan kaupungeista tapasivat toisiaan Kölnissä - siispä tänne saapui satoja vaihtareita ympäri Saksaa. Ohelmassa oli mm. illallisia, juhlia ja tänään elämäni eka flashmob.

Illallisen teemana oli "kölniläiset erikoisuudet", enkä siispä pystynyt syödä juuri mitään paitsi jälkkärit. Tänään vuorossa oli flashmob, jossa kolmisensataa vaihtaria ympäröi Kölner Domin pitämällä toisiaan käsistä kiinni. Kaikilla oli värikkäitä ilmapalloja, jotka lopuksi päästettiin ilmaan. Sää oli ihana ja tunnelma myös.

Saksa voitti

Uskomatonta.
Olin juuri ulkona katsomassa Saksa - Hollanti -peliä, ja takaisin kotiin lähtiessäni huomasin ratikkapysäkillä tiedotteen, että kaikki junavuorot on peruttu, koska kadut ovat täynnä juhlivia saksalaisia. Jouduin kävellä. (Ymmärtäisin jos olis edes finaalipelit kyseessä, mutta EM-kisoja on jäljellä vielä kuukausi ja tämä oli vasta Saksan toinen peli!)

Tällä kertaa olin katsomassa peliä kioskissa. Kyllä, kioskitkin näyttävät jalkapalloa. Oli vieläpä paljon pehmeitä istumapaikkojakin, kaksi televisiota ja halpaa olutta.

EM

Hulluus on alkanut.
Kaduilla kävellessä vähintään puolet vastaankulkijoista ovat pukeutuneet Saksan lippuun. Kaikkialla soi kannustuslauluja. Leipomossa myydään jalkapallo-muffinsseja. Koska kaikki baarit ovat täynnä jalkapalloa katsovista ihmisistä, on myös monessa puistossa pelien aikana screenejä, joiden eteen voi keräytyä katsomaan. Autoilijat ajelevat huvikseen keskustassa heiluttaen lippuja ja tööttäillen: ihan kuin silloin, kun Suomi voitti lätkän MM-kultaa. Tämän myötä olen tajunnut, ettei Suomessa lätkän MM olekaan niin valtava juttu kuin täällä EM-futis (paitsi jos Suomi sattuu voittamaan) - ja hyvä niin. Kerran tämä on kuitenkin ihan hauska nähdä. Olimme itsekin eilen eräässä Biergartenissa, jonne oli asennettu yhteensä 15 telkkaria, jotta pelin näkisi mihin suuntaan sitten katsoikaan. Saksa voitti. Jee.

Kohu-uutisia

Viikon helluntailoman jälkeen on tänään taas aika lomailla, on nimittäin "pyhän ruumiin juhlapäivä". No, pyhää ruumista juhlistaessani olen jo saanut huoneeni siivottua ja seuraavaksi isken lukemattomien kirjojen ja artikkelien kasaan.

Tällä viikolla alkaa jalkapallon EM, jota kaikki kuulemma aikovat seurata. Täytynee siis kehittää joku kiinnostus kyseiseen lajiin tai alkaa oikeasti opiskella.

Eipä tässä muuta. Oikeastaan päätin päivittää blogin vain muodon vuoksi, jotta täällä joskus olisi jotain. Mitään tavallisesta poikkeavaa kerrottavaa ei ole. Tai no hei onkin! Maanantaina olin taas lyhytfilmin kuvauksessa. Ko. filmi tulee Bundesregierungin nettisivuille Youtube-videona. Meitsi on siis tuleva youtube-tähti. Roolisuoritukseni oli hyvin tarkkaa ja herkkää tulkintaa vaativa: juon nimittäin kahvia kouluruokalassa. Eikä siinä kaikki: kävelen myös portaat ylös ja alas. No, ei enempää juonipaljastuksia. Linkkaan kohufilmin, kun se valmistuu.

Tämän kaiken lisäksi kiinalainen kämppikseni kasvattelee kukkia keittiössä, mikä on kivaa. Jee. Kuulemiin!

Lista

Nyt kun olen ollut täällä jo aika kauan, niin ajattelin listata asioita, joita kaipaan Suomesta ja toisaalta joita tulen kaipaamaan Kölnistä (ihmiset jätetty listoista pois, koska ilmiselvä).

Asioita, jotka on paremmin Suomessa (Helsingissä):
-Yliopistoliikunta. Helsingin yliopistoliikunnan hinnat, tilat, tuntivalikoima ja ihan kaikki on täysin ylivoimaiset täkäläiseen ihmesysteemiin verrattuna.
-Asuminen. Kaipaan sitä, että saa asua yksin.
-Opiskelu. Äidinkielellä.
-Salmiakki, irtokarkit, ruokakauppojen valikoima
-Oma sänky
-Se, jos jotain tapahtuu, ja voi hoitaa asian suomeksi
-Meren läheisyys
-Yliopistokirjasto ja se, ettei opiskeluun tarvittavia kirjoja tarviste ikinä ostaa
-Kauppojen aukioloajat

Paremmin Kölnissä:
-Hintataso, leffassakin voi käydä hintaan 4e. Huonoa on vain se, että olen ainoa jonka mielestä täällä on halpaa.
-Yliopiston hedelmäbuffet
-Puistot lampineen, ravintoloineen, ulkoilmajuhlineen ja grillaavine ihmisineen
- Pyöräilykulttuuri
-Kioskien mahtavuus. Tätä on varmaan vaikea ymmärtää, mutta kaveriporukalla pohtiessamme tulimme siihen tulokseen, että kioskit on yksi Kölnin mahtavista puolista.
-Take away -kahvin hinta ja laatu
-Matkustaminen: kaikki on lähempänä.
-Opiskelijaelämä, joka on täysin erilainen kuin Helsingissä
-Vapaamielisyys: esim. ei puhettakaan mistään tyhmästä baarit kiinni klo 2am vaan ruokakaupasta voi ostaa viinipullon ja baarissa voi tanssia vaikka kuuteen jos siltä tuntuu.
-Ilmainen julkinen liikenne opiskelijoille koko osavaltiossa

urheilua

Eilen ostimme viimein kaveriporukalla grillin ja liityimme satojen saksalaisten joukkoon kärventämään lihaa ja kasviksia puistoon. Katsottiin myös kaveriporukalla Bayern München vastaan FC Chelsea -futispeliä. Yhden kaverin luona tietenkin, koska baareihin pitäisi kuulemma mennä n. neljää tuntia ennen pelin alkua mahtuakseen. Oli symppistä, kun Bayern teki ensimmäisen maalin pelin lopulla, niin ulkona alkoi ihan hillitön ilotulitus: selvästikin saksalaiset ajattelivat, että peli oli voitettu. Kurjuus vain, että Chelsea tasoitti melkein heti ja sitten voittikin pelin mentytä rankkareille. Voi Saksa-parkaa.

Tänään oli tukahduttavan kuuma päivä ja lähdimme vierailemaan naapurikaupunki Brühlin (n. 10 min Kölnistä) linnassa. Olin ajatellut, että se on taatusti joku minimaalinen kämänen linnanyritelmä, mutta erehdyin täysin. Hulppea oli. Ja hienot puistot. Harmi, ettei sisällä saanut kuvata, koska puitteet olivat hienoimmat mitä itse olen tähän mennessä nähnyt.
Seuraavaksi lähden katsomaan jääkiekon finaalia (löysimme kanavan, joka näyttää lätkää telkkarissa!), kannustamme Slovakiaa sen ollessa hyvän ystäväni Ivanan kotimaa.

Kuulumisia

On kyllä masentavaa tajuta, että ketään muuta ei kiinnosta lätkän MM-kisat kuin suomalaisia. Kaikki on jo nyt innoissaan pian alkavista futiksen EM-kisoista, mutta kerrassaan kukaan ei katso lätkää. Että siinä voi sitten ihan keskenään olla innoissaan kun Suomi on voitokas. Olin jotenkin ajatellut, että edes Jenkeissä lätkä ois NHL:n takia suosittua, mutta en ole vielä yhtäkään jenkkiä tavannut, joka olisi innoissaan muusta kuin jenkkifutiksesta.

Jouduin olla viime viikon ilman nettiä, mistä johtuu pieni päivityskatkoni. Oli kamalaa! Vanha läppärini siis hajosi, ja jouduin ostamaan uuden: nyt on sitten tällainen saksalaisella näppiksellä. Kyllä tulee ü ja ß helposti.

Koska minulla ei kuitenkaan ole mitään tavallista poikkeavaa kerrottavaa, kerron lisää kiinalaisjuttuja. Tiesittekö, että kun eurooppalaiset yleensä tuttavia tavatessaan kysyvät ensiksi mitä kuuluu, niin kiinalaiset kysyvät oletko syönyt. Monet kiinalaiset ovat kertoneet hämmentyneensä, kun täkäläiset ovat ottaneet heidän tervehdykseksi tarkoitetun kysymyksensä kutsuna lähteä syömään heidän kanssaan. Toinen selkeä kulttuuriero on, että kiinassa adjektiivi vanha on hyvin positiivissävytteinen ja kunnioittava, ja monet eurooppalaiset ovat kuulemma loukkaantuneet, kun heitä on kunnioittaen kuvailtu hyvin vanhoiksi.

Kummallisinta tällä hetkellä ovat katukuvat täyttävät koivut, joihin on ripustettu värikkäitä silkkipaperinauhoja (jep, näyttää naurettavalta). Niihin on yleensä kiinnitetty sydän, jossa lukee nimi. En oikein tajua niiden pointtia, mutta kuulin että tähän aikaan saksassa on romanttista tuoda tuollainen puu rakkaansa oven taakse merkkinä rakkaudestaan. Puu, tuo lahjoista romanttisin. (Tarina ei kuitenkaan kerro, miksi näitä puita on sitten sadoittain teiden varsilla - ovatko rakastetut hylänneet saamansa lahjan?) Harmi, että olen ollut liian laiska ottamaan ilmiöstä kuvaa. 

Huomenna ohjelmassa on Disney-elokuvailta kaverini luona. Eipä muuta tänne!

Vappu

Tuli sitten missattua Suomen vappu... Vapaapäivä se kuitenkin oli täälläkin ja  koska sää oli lämmin (+25 tänään) niin suuntasimme kaveriporukan kanssa Volksgarteniin piknikille. Volksgarten on kaunis puisto, jossa on pieni lampi täynnä vuokrattavia veneitä. Paikasta löytyy myös ravintoloita ja tietty valtavasti nurmikkoa. Kuten kerrottu, kaikilla saksalaisilla on puistossa mukanaan grilli, ja päätimme että niin on meilläkin ensi kerralla. Oli kuitenkin ihanaa lojua 8 tuntia mahtavassa seurassa tekemättä juuri mitään.
Kotiin tultuani huomasin, että olen näköjään palanut pahemmin kuin vuosiin. :(

Muutenkin täällä menee mukavasti, olen taas kotiutunut niin hyvin ja tutustunut paremmin moniin mahtaviin ihmisiin. On porukka, jossa on aina hyvä olla. Eipä muuta. :)

Hamburg

Terveisiä Hampurista, Saksan toiseksi suurimmasta kaupungista, jossa vietin perjantain, lauantain ja sunnuntain. Kaupunki oli valtava, emmekä tainneet nähdä sitä laisinkaan kokonaan, sillä lauantaina satoi (mutta tietenkin vasta sen jälkeen kun aamu oli ollut niin suurlämmin ja aurinkoinen, ettemme olleet sateeseen varautuneet, ja kun olimme jo matkustaneet jokilaivalla Hampurin kartan ulkopuolelle). Silti tuntuu, että viikonloppu oli varmaan yksi elämäni parhaista. Meillä oli mahtava porukka ja ihan mielettömän hauskaa.

Mitä nähtiin sateesta huolimatta? Kanaaleja (Hampurissa on kuulemma enemmän siltoja kuin Amsterdamissa ja Venetsiassa yhteensä), Reeperbahn, Kalamarkkinat, punatiilirakennuksia..

Kalamarkkinat klo 05

Matka oli Kölnin Erasmus-järjestön järkkäämä, joten meillä oli järkättyä ohjelmaa kuten kaupunkikierros. Seuraavassa pala ohjelmastamme (sunnuntai):

-klo 24: lähtö juhliin, klubille Reeperbahnilla
-klo 05: Hampurin kuuluisat kalamarkkinat
-klo 09: aamiainen
-klo 10: check out -hostellista

Reeperbahn

 

Menimme tosissaan suoraan juhlista kalamarkkinoille, jotka oli ihan mahtavat. Ne alkavat ennen viittä, ja tuoreen kalasaaliin lisäksi siellä on myynnissä kaikkea vaatteista hedelmiin ja esiintymässä bändejä. Markkinat loppuvat jo tyyliin klo 8(am), ihan hullua.

Hei taas

Tän vuoden jälkeen mua ei taatusti hävetä enää mikään, niin monesti oon jo sönköttänyt paniikissa jotain täysin käsittämätöntä käsittämättömällä saksallani luokan edessä. Mikä siinä on, että vaikka vapaa-ajallaan pystyy kommunikoimaan saksaksi, niin aina kun luennolla pitäisi avata suunsa niin jäädyn täysin.

Sunnuntaina olimme äidin kanssa Düsseldorfissa samaisella areenalla, jolla viimevuoden Euroviisut järkättiin. Tällä kertaa lavalla esiintyi Nightwish, jota äiti oli halusi mennä katsomaan. Konsertti oli hieno, ja yllätyin siitä miten hyvin Anette lauloi. Encorena esitettiin Finlandia-hymni.
Äidin visiitti oli muutenkin mahtava, ehdittiin parissa päivässä loppujen lopuksi vaikka mitä.

Pääsiäinen ja aika sen jälkeen

Eilen kokkasimme taas vaihtariporukassa, ja minunkin leipomukseni kerrankin onnistuivat Tein mustikkapiirakan. (Selvitin muuten, että viimeksi korvapuustimme olivat niin kamalia, koska olimme luulleet leivinjauhetta kuivahiivaksi - ylläri etteivät kohonneet. Leipomiskerralla 2 käytimme muffinsseihin vahingossa oliiviöljyä, ja yllättävästi oliivin aromi ei ollut täysin harmoniassa suklaamuffinseissa...) Tarjolla oli mm. sangriaa kylpyameesta; mikäpä toisi kesäfiiliksen kuten sangria.


Mitäpä muuta? Pääsiäinen sujui pääosin rauhallisesti, oli yhdet kotibileet saksalaisen Judithin luona. Hän on uskomattoman ystävällinen, ja kutsuu aina kaikki luokseen. Hän muuttaa pian Leipzigiin, mutta sanoi että olemme aina tervetulleet hänen luokseen (ja hän on sellainen ihminen, joka myös tarkoittaa sitä.) Juhlien kustuvieraat olivat tosin pitkälti portugalilaisia ja jossain vaiheessa olin yksin kieleni kanssa.

Lähdimme latvialaisen Lilijan kanssa jazzbaariin, josta on tullut kantapaikkamme. Sitä paikkaa jää varmasti eniten ikävä, kun täältä joskus lähden. Joka ilta livemusiikkia ja aina niin hyvä tunnelma! Viimeksi ollessani siellä toinen vakioasiakas kertoi minulle, että kerran siellä oli ollut käymässä joku suomalainen bisnessmies, joka oli kesken esityksen vain kysynt spontaanisti bändiltä, että saako hän tulla laulamaan yhden kappaleen ajaksi. Mies oli ottanut katosta roikkuvan mikrofonin ja liittynyt esitykseen ja ollut kuulemma aivan mahtava. En tiedä, onko paljon baareja joissa näin käy, mutta juuri tuota meininkiä siinä paikassa rakastan.

Lauantaina näin pätkän pääsiäisjumalanpalvelusta Kölner Domissa, koska kaverini halusivat nähdä keskiyön jumalanpalveluksen ennen vaihtarijuhliin lähtemistä. En ollut liian innoissani palvelukseen menemisestä, mutta tilaisuus oli kaunis: kaikille osallistujille jaettiin kynttilät ja Kölner Dom näytti kauniilta satojen kynttilöiden valossa.

Nyt lähden Düsseldorfiin, mistä toivon löytäväni äitini. Jipii!

Lukukausi alkaa

Tänään aamulla huoneeni oveen koputettiin, ja takana seisoi freesi ja pirteä lääkisopiskelijatyttö Lea, joka esitteli itsensä uudeksi kämppiksekseni. Hän vaikuttaa todella mukavalta! Tänään ollaan kämppisten kanssa yhteissiivottu, eli tosin sanoen heitetty kamaa pois hyllyistä. Opiskelija-asunnon vuosikerrokset tulivat kauniisti esiin: hyllyissämme oli kamaa, jonka päväys on ollut viime vuosisadalla.

Lukukausi on vihdoin alkanut, ja eilisillä luennoillani ymmärsin jopa suurimman osan. Tänään onni ei ollut yhtä myötä, koska luennoitsija hölisi ihmeellisellä Kölnin aksentilla. Onneksi muutkin vaihtarit lähinnä piirtelivät vihkoihinsa ja pyörittelivät silmiään. Lukujärjestyksestäni löytyy nyt myös ensimmäistä kertaa yksi englanninkielinen kurssi, jonne Ines minut houkutteli.

Paluu vaihtariarkeen

Elämä täällä alkaa vähitellen käynnistyä, koska lukukausi alkaa vihdoin ja viimein ensi viikolla. Tosin sillonkin pääsiäisen hidastamana. Eilen istuttiin vaihtariporukalla kahvilassa koko päivä ja juteltiin, olen jo jonkun verran tavannut uusiakin vaihtareita. Masennus siitä, että Vicky ja Maya ovat lähteneet, on vielä olemassa, mutta ei niin voimakkaana koska kaikkea mahtavaa ohjelmaa on tiedossa seuraavien kuukausien sisällä, mm. pyöräretki Luxemburgista Brysseliin. Huomenna on tiedossa hauska päivä, koska minua pyydettiin ryhmänvetäjäksi huomenna olevaan tapahtumaan, jossa uudet vaihtarit tutustuvat Kölniin kiertämällä kaupunkia ja tekemällä eri rasteilla hauskoja juttuja: vähän kuin fuksiaiset vaihtareille.

Grillikäryn lisäksi tuulettamispakosta huoneeni on täyttynyt jos jonkinlaisilla ötököillä. Koko ajan tapaan seinilläni uusia ällöjä kavereita, ja niitä vastaan taistelu tuntuu vähän turhauttavalta, koska ikkunaa on kuitenkin pakko pitää vähintään se tunti auki per päivä.
Tänään tapaan yhtä Facebookin kautta minuun ottanutta suomalaista tänne juuri muuttanutta tyttöä ja illalla on vielä yhden unkarilaisen tytön läksärit.

Lämpimin kevät

Kesä on alkanut ja täällä kelit ovat n. +20 tienoilla, aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että saksalaisten rakastama grillauskausi on alkanut. Lämpimien säiden tullen kaikki puistot ja pienetkin vihreän nurmen peittämät alueet täyttyvät grillailevista kaveriporukoista. Kurjaa tässä on, että minun ikkunani alla on äsken kuvailtu vihreän nurmen peittämä alue. Koska muuta ilmastointia ei ole, on ikkunaa pidettävä auki tai happi täällä loppuu. All in all, huoneessani haisee seuraavat kuukaudet jatkuvasti käristynyt liha. Jee.

Itse juhlistin kesäkauden alkua ostamalla mansikoita, jotka Suomen kilohintoihin nähden tuntuivat edullisiltakin. Ehkä toteutan ekaa kertaa se, kun lapsena aina vannoin itselleni, että aikuisena elän kyllä kesäisin pelkillä mansikoilla.
Eilen täällä oli julkisen liikenteen lakko, mikkä vähän stressasi minua. Syy tähän on se, että Simo tulee tänään Düsseldorfiin, ja jos vempeleet eivät kulje niin emme mekään. No, juttu loppui kuitenkin hyvin ja pääsen lähtemään parin tunnin päästä naapurikylän lentokentälle vastaan.

Lissabon

Terveisiä Lissabonista! Nyt ovat sitten matkani päättyneet ja pian täytyy taas alkaa opiskella. Näemmä kuitenkin Kölnissä on jo alkanut kevät ja lämpimät, aurinkoiset säät.



Olipa mahtavaa nähdä Sannaa, Lyytiä ja Jopea Lissabonissa! Tullessani keskiviikkona oli sää paahtava, mutta sen jälkeisinä päivinä lähinnä pilvinen. Oli jopa ukkosmyrskyä. Eilen tosin oli taas kaunista ja suuntasimme rannalle mansikoiden kanssa. Talven jälkeen oli ihanaa olla auringossa koko päivä.



Ohjelmaamme kuului Lyytin lempibaareissa ja -kahviloissa vierailu, matka Belemiin (missä Lyyti ja Jope menivät kihloihin ja mistä Lissabonin suosituimmat leivokset tulevat), shoppailua, matka Cascaisiin rannalle, Lyytin kavereiden tapaamista mm. Bairro Altossa ja veneretki Tejojoen yli.


Koska kaikki muut kuvani ovat ankeita, on tämän postauksen kuvituksena ainostaan kuvia rantapäivältämme. Kiiiiitos kuitenkin vielä kaikille huipusta reissusta!

Reili

Eilen heräsin Slovakiassa, söin päivällistä Itävallassa ja menin nukkumaan Saksassa. Kaverini jatkoivat Slovakiasta Puolaan, mutta minun oli palattava tänne, sillä matka Portugaliin on edessä.

Ystäväni Suomesta saapuivat siis toissaviikon perjantaina Kölniin. Olin tehnyt listan jutuista, jotka halusin näyttää ja ehdimme tekemään niistä vähän yli puolet. Kölnistä jatkoimme Müncheniin.

Münchenin raatitalo

Kaupungissa oli kylmä, ja siellä olekselu meni aika haahuiluksi ympäriinsä. Münchenin highlightiksi mainittakoon käyntimme lelumuseossa, joka paljastuikin vanhusseminaariksi aiheesta "näin asut kotona vielä vanhanakin." Münchenistä jatkoimme Wieniin, johon ihastuin täysin. Upeaa oli jo matka sinne, koska junasta näimme mielettömiä Alppimaisemia ja pikkukyliä.

Maalaisnäkymiä junassa Itävaltaan

Wienissä oli paljon kahviloita, joissa tarjoillaan vaikka mitä kahvierikoisuusherkkuja. Pidin kaupungista, koska kaikkien vanhojen rakennusten keskellä se tuntui hyvin eloisalta ja urbaanilta. Pääsimme myös Wienin oopperaan. Saimme kuulla, että sinne myydään kolmella eurolla seisomapaikkalippuja, jotka sitten päätimmekin ostaa. Pääsimme todella hyville paikoille, mutta seisominen oli niin raskasta että minun täytyy googlettaa loppuratkaisu; lähdimme siis väliajalla. Kävimme myös Schönbrunnin palatsissa oppimassa itävallan menneestä hovielämästä. Itävallan parhaisiin juttuihin kuului myös upea hostellimme. Huoneemme oli todellakin unelma-asuntoni.

Tältä näyttää perustalo Wienissä.

Wienistä lähdimme Slovakiaan mukanamme jo Itävaltaan ilmestynyt Jaakko. Aluksi Slovakian hirveässä kunnossa olevat tiet ja rakennukset olivat järkytys. Kuitenkin vanha kaupunki, Tonava ja hienot näköalat kukkulalta, jolla Bratislavan linna oli, olivat kaikki tosi hienoja. Näimme myös Jaakon hemaisevan opiskelija-asuntolan ja paikallisten opiskelijoiden bileet.

Bratislavan linnalta Tonavalle

Muut tosiaan jatkoivat Bratislavasta vielä Krakovaan ja Prahaan: molemmat kaupunkeja, joihin minunkin pitää vielä päästä. Reililipusta ylipäätään täytyy sanoa, että se toimi mielestäni kuin unelma ja oli todella mukava tapa matkustaa. 10 tuntia kestännellä junamatkallani kotiin mietin muita potentiaalisia reilimahdollisuuksia. Meidän 10 päivän reilikortti todennäköisesti kuitenkin riittää jatkossakin, koska reili oli myös yllättävän väsyttävä.

Synkistelyä

Tänään ei ole mikään vaihtoaikani hohdokkain päivä. Eilen jouduin hyvästelemään parhaat kaverini bulgarialaiset Mayan ja Vikyn, ja tänään kävin viemässä lentokentälle unkarilaisen Vikyn. On huono olo, ja täytyy kirjoittaa essee (jota olen pakoillut ikuisuuden) loppuun. Äh. :( Onneksi enää huominen ja perjantaina pääsen lentokentälle tämänpäiväistä iloisemmissa tunnelmissa, koska kaverit tulee käymään! Pelastus.

Edit: Blogi lienee nyt vähän aikaa tauolla, koska tosiaan lähden kiertämään Eurooppaa ja sillon tuskin käytän kamalasti aikaa netin ääressä.

Nubbelverbrennung

Nyt on karnevaalit loppu. Suomessa oli laskiainen: eka yliopiston laskiaisrieha, jonka missasin. Eilen illalla vuorossa oli Nubbelverbrennung: ihmiset kokoontuvat viimeisen kerran kaduille juhlimaan ja noin keskiyön aikaan poltetaan näitä Nubbeleita. Ne ovat ihmisenkokoisia nukkeja, ja heitä syytetään koko karnevaalista. He edustavat karnevaalisyntejä kuten juomista jne. Lisäksi yleisölle huudetaan kysymyksiä kuten "kenen vika on Kreikan kriisi?", "kenen vika on (Saksan liittopresidentti) Wulffin teot?" ja yleisö vastaa, että "Der Nubbel hat Schuld!".

Lopuksi tulee ihmisiä soihtujen kanssa, ja he tuikkaavat nukkeparat tuleen. Tämä symboloi karnevaalin synneistä puhdistautumista ja sitten kivasti alkaa paaston aika. Minusta tapahtuma oli siinä mielessä outo, että se muistutti ainakin minua siitä, että keskiajalla karnevaalien päätteeksi tapettiin oikeasti ihmisiä.

Siinä ne ny si palaa.

Buu, nyt alkaa viikko jolloin pitää sanoa hyvästit parhaille kavereilleni Kölnissä ja kirjoittaa kotiesseitä. Toisaalta enää reilu viikko, että kaverini Suomesta tulevat tänne ja sitten minireili!

Rosenmontagszug

Kölnin Rosenmontagszug on Saksan suurin paraati, se oli tänään. Ei tarvitse sanoa, etten ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Paraatiin kuuluu tanssijoita, laulajia, lavavaunuja, hevosia, soittajia, maskotteja... ja uskomaton määrä suklaata, pehmoleluja ja kukkia, joita paraatista yleisön sekaan heitetään. Paraati on 7 km pitkä, ja makeisia heitetään virallisten tietojen mukaan jopa 150 tonnia, 700 000 suklaalevyä ja kukkia 300 000.

Paraatista oli mahdotonta ottaa kunnon kuvia, mutta seuraavassa vähän tunnelmia karnevaalijoukosta:








Minulla on pieni ja huonolaatuinen videonpätkäkin:

Jetzt geht's los

Eli Kölnin karnevaali on alkanut. Sää on sateinen, mutta eipä se eilen näyttänyt juhlaväkeä hidastavan. Karnevaali on ns. katukarnevaali, eli ihmiset juhlivat kaduilla naamioituneina. Toki myös kaikki baarit ja ravintolat ovat täynnä.

Karnevaali kestää eilisestä torstaista (Weiberfastnacht) keskiviikkoon (Aschermittwoch), joista suurimpia juhlpäiviä ovat torstai, lauantai ja erityisesti maanantai, Rosenmontag. Karnevaaliohjelmaan kuuluu myös erilaisten hahmot, esimerkiksi ns. Jungfrau eli neitsyt, joka on naiseksi pukeutunut mies. Muita hahmoja ovat Bauer ja Prinz, eli maanviljelijä ja prinssi. Näistä neitsyt symboloi Kölnin suojelijatarta, prinssi (jonka toinen nimi kuulu Seine Tollitaet eli jotakuinkin hänen hulluutensa) symboloi karneaalin hulluutta. Maanviljelijän olen kuullut symboloivan jotenkin sitä, että Köln on niin suuri kaupunki vastakohtana maaseudulle.


Karnevaaliin kuuluu yhteisöllisyys, ja yleisin "karnevaalitervehdys" kuuluu Kölle Alaaf! joka on tietenkin Kölschiä. Netistä löysin, että se kääntyy suunnilleen Cologne above all. Kölnissä on suosittua ns. karnevaalimusiikki, jota linkkasinkin jo kerran aiemminkin.

Eilen oli siis torstai. Torstain ohjelmaan kuului mm. että naiset saavat leikata miehiltä kravaatit pois. Valitettavasti en nähnyt yhtäkään kravaatillista miestä, ei taida olla mikään torstain suosituin asuste.

Matkalla

Maanantain ja keskiviikon välillä kävin kahdessa kaupungissa, joita yhdistivät kanaalit...

tulppaanit..

...ja tuhannet polkupyörät.

Maanantaina matkustimme Amsterdamiin Mitfahrgelegenheitin avulla. Kyseessä on siis sivusto, jossa kaupungista toiseen esim. työmatkan takia matkustavat voivat ilmoittaa, jos heidän autossaan on tilaa. Kimppakyydistä kiinnostuneet ottavat yhteyttä ja maksavat bensarahoja, kaikki hyötyvät. Matkustimme siis Amsterdamiin hyvin mukavan saksalaisen naisen kyydissä, hän oli menossa työnsä takia Hollantiin.


Matkaseuranani olivat bulgarialaiset Vicky ja Maya. Tunsimme itsemme kuin maaseudulta tulleiksi, koska no... Amsterdam oli suuri ja vallaton. Luulin käveleväni tavallista katua, kun yhtäkkiä näyteikkunaan ilmestyykin vilkutteleva alushousuja vaille alaston nainen... Loput kadut haisivat kannabikselta.


Sää oli sateinen, mutta kaupunki kanaaleineen oli silti hyvin kaunis. Kaikkein parasta oli, että törmäsimme sattumalta italialaisiin ystäviimme Matteoon ja Elenaan, jotka ovat myös vaihtareita Kölnissä, Hollannissa viettämässä ystävänpäivää.



Tiistaina matkasimme naapurikaupunki Utrechtiin, joka oli meistä kaikista Amsterdamiakin kauniimpi kaupunki. Aivan ihana, olen iloinen että päätimme käydä siellä! Keskustassa näimme ainoastaan polkupyörileviä ihmisiä; myöhemmin paikalliset kertoivat, että autottomuus johtuu kohtuuttomista parkkimaksuista keskusta-alueella.


Keskiviikkona vaeltelimme vielä jonkin verran Amsterdamin kaduilla. Saimme kyydin Münsteriin, josta otimme junan Duisburgiin, josta viimein junan Kölniin. Olen hyvin väsynyt upean matkan jälkeen, mutta torstaina alkoi Kölnin karnevaali, joka ei juuri jätä aikaa lepäämiseen...

Steffi ja Julia

Hihhih, kiinalainen kämppis on tainnut ymmärtää ostoskärryt vähän väärin. Meillä on nyt eteisessä ostoskärryt, ja kiinalainen vielä erikseen sanoi minulle, että saan käyttää niitä jos on tarvetta. Siis mihin!? Kiinalainen lähtee kauppaan ostoskärryjen kanssa ja palaa niiden kanssa myös: eipähän tarvitse kädessä ostoksia raahata. :D Kiinalainen järkkäs myös hyvin kovaääniset bileet lauantaina. Monella kavereistani on myös kiinalaisia kämppiksiä ja olemme huomanneet, että tömistely kuuluu oudosti kiinalaisen juhlakulttuuriin.

Pari päivää sitten kävin syömässä saksalaisten Steffin ja Julian kanssa, jotka ovat molemmat olleet Oulussa vaihtareina. Tämän takia heiltä sujuvat mm. suomalaiset sitsilaulut. Molemmat ovat huippumukavia. Steffi oli löytänyt antikvariaatista saksankielisen Suomi-matkaoppaan vuodelta 1939. Se oli ihan mahtava! Suomessa kävijä oli reissunsa aikana törmännyt varmaan noin kolmeen ihmiseen. Siinä kerrotaan mm., kuinka köyhä Suomen kansa elää lähinnä poronlihalla. Parasta antia oli ruonollinen kirjoitustyyli ja kuvat.


Julia taisi antaa myös vastauksen siihen, miksi hyypiö-kämppis ei ole vieläkään ikinä tervehtinyt minua. Hän oli nimittäin kuullut, että Bayernissa on epäkohteliasta tervehtiä sanomalla Hallo. Siispä paljastuu, että minä tässä olen se epäkohtelias moukka ollut. No, pitääpä pitää mielessä kun menen Müncheniin.

talvi

Pieni takaisku: meidän piti matkustaa tänään Amsterdamiin, mutta Hollannin kaoottisen lumi- ja liikennetilanteen takia matkamme peruuntuu. No, onneksi mulla on aikaa vielä mennä sinne.

Sen sijaan kävin tänään saksalaisen kaverini Lindan luona, hän oli leiponut kakun ja keittänyt kahvia. Katsottiin saksalainen komedia, joka oli tosi hyvä (suosittelen siis leffaa nimeltä Friendship). Linda esitteli myös karnevaaliasuaan, jonka oli ommellut, se on ihan mieletön.
Karnevaalit (jotka siis alkavat pian) ovat ihan mieletön bisnes täällä. Karnevaalit kestävät monta päivää, ja suuri osa ostaa joka päivälle uuden asun. Jo yhteen asuun panostetaan todella paljon. Tavallaan hauskaa, miten kölniläiset jaksavat panostaa niin paljon. Koska karnevaalin odotus on jo alkanut, on katukuvassa jo pari viikkoa näkynyt naamiaisasuista porukkaa.

Sounds Kölnissä

Äää nyt on paljon adrenaliinia veressä enkä voi mennä vielä nukkumaan, tulin nimittäin ihan loistavalta keikalta! Kölnin Ehrenfeldin Live Music Hallissa soitti tänään The Sounds. En tiedä miten suosittuja he ovat pohjoismaiden ulkopuolella, koska kukaan vaihtarikavereista ei ollut ikinä kuullutkaan, siksi mentiin Jaanan kanssa kahdestaan. Keikka oli aivan huippu! (Suomalaisyleisö on kyl saksalaisyleisöä parempi.)

Voitin myös tänään pelkoni ja menin kampaajalle leikkaaman otsikseni kuosiin. Saksassa kivaa on se, että jos käy leikkuuttamassa vain otsiksen (kampaamossa jossa normaalisti leikkaututtaa koko tukkansa) niin se on (siis useimmissa kampaamoissa) ilmaista. Jee! Ei siis enää otsisahdistusta.

Täällä on muuten nyt ihan tosi kylmä. Tai tänään -7, mutta tuntuu tappokylmältä. :( Viikonloppuna olisi tarkoitus lähteä reissuun, joten toivottavasti sää suosisi.

lukukauden vikat viikot

Kerrotaanpa lyhyesti tästä viikosta. Keskiviikkona tosiaan kuvattiin sitä esittelyfilmiä. Sitten riensimme Jaanan kanssa Düsseldorfiin, minkä jälkeen meillä oli tarkoitus kokata jotain illallisjuhliin. Olimme ajatelleet mustikkapiirakkaa, mutta koska aikaa ei ollut, päädyimme supernopeisiin muffinsseihin. En edes kehtaa kertoa miten, mutta mokasimme ne muffinssit kuitenkin ihan täysin. Ei niitä voinut tarjota. Juostiin sitten kaupan kautta hieman myöhässä viereisen opiskelija-asuntolan "lukuhuoneeseen", jossa juhlat järkkäsimme. Ainakin muiden kokkaukset olivat onnistuneet. Japanilainen Yukiko oli tehnyt sushia ja tofu-misokeittoa. Luulin, etten pidä sushista mutta oli ihan älyttömän hyvää! Ehkä parasta oli italialaisten tyttöjen käsintekemä pitsa, mun on pakko saada sen tomaattikastikkeen resepti. Alan ymmärtää, miksi italialaiset aina kieltäytyvät syömästä pitsaa täällä Saksassa.

Perjantaina tosiaan oli yksi koe, joka kesti 5 tuntia! Oon viimeks tehny niin pitkän kokeen ylioppilaskirjoituksissa. Sen jälkeen kuitenkin mentiin ravintolaan kymmenhenkisellä porukalla. Lauantaina illalla oli vuorossa lukukauden viimeiset Erasmus-juhlat, joissa tuunattiin muistopaidat. Tarkoituksena oli siis laittaa päälle paita, johon kaverit saivat kirjottaa kaikkea. Minun paitani on upea.

Filmaattista

Nyt on joka päivä tosi kiire, tuntuu että pitäisi olla aina monessa paikassa yhtä aikaa. Tänään kävin Inesin ja Rekan kanssa tapaamassa sitä lyhytfilmiä tekevää naista. Meille näytettiin yliopiston kuvausstudiot, laitteet, leikkauspöydät, kamerat, valot... En ymmärrä noiden laitteiden päälle, mutta hienoilta näytti. Meille kerrottiin, että halutessamme voimme osallistua myös kurssille, jolla voitaisiin tehdä oma lyhytelokuva yliopiston laitteilla. Hmm, pitää laittaa harkintaan :)

Kuitenkin se video jossa esiinnymme, on Kölnin yliopiston kansainvälistä osastoa (Akademisches Auslandamt) esittelevä filmi. Tähän täytyy myös sanoa, että filmistä vastuussa oleva Gosha on varmastikin maailman mukavin nainen! Hän on aivan mahtava! Hän kertoi tekevänsä tutkimusta tabujen rikkomisesta leffoissa, ja käyttää materiaalinaan mm. suomalaista Kielletty hedelmä -leffaa. Vaikka en elokuvaihmisiä olekaan, niin on hauskaa kuunnella niin asiantuntevan ja alastaan kaiken tietävän naisen juttuja.

Meidän kuvaukset alkavat huomenna! Huomenna on tarkoitus ehtiä myös Düsseldorfiin antamaan Pekalle ääni, ja illalla meidän on tarkoitus laittaa ja syödä illallista saksanryhmämme kanssa. Huomenna on koe, joten nyt pakko vähän kertailla.

Kuulumuksia

Ostettuani polkupyörän joka päivä on satanut. :(

Käytiin torstaina leffassa, mikä oli syy perjantaiseen väsymykseeni: monissa teattereissa leffat näytetään todella myöhään illalla/yöllä. Mutta leffalippu maksoi vain 4 euroa, eikä leffaa oltu dubattu. Ostettiin Jaanan kanssa puoliksi popcornia, ja saatiinkin sitten ihan valtava paperipussillinen niitä. Ei todellakaan saatu kaikkia syötyä, vaikka meitä oli kaksi ja mussutettiin läpi leffan.

Perjantailta jäi harmittamaan, että missasin yhden opettajani päivälliskutsut, koska mun oli osallistuttava tutoriumiin, joka käsitteli saksalaisia tieteellisen kirjoittamisen normeja. Minusta oli niin hauskaa, että tämä opettaja oli kutsunut ryhmämme luokseen. Kuulin, että hän oli valmistanut vaikka mitä kölniläisiä erikoisuuksia ja ostanut hyviä viinejä.

Eilen illalla käytiin kavereiden kanssa syömässä ja tanssimassa, tänään jännään pressanvaaleja ja yritän kai opiskellakin: ensi viikolla tenttejä. :(

Jee!

Omistan polkupyörän! Ihana brassityttö Bea lähtee Kölnistä jo parin viikon kuluttua, ja myi käytetyn pyöränsä minulle. Käytettyjen pyörien markkinat ovat täällä vilkkaat, joten luotan siihen että onnistun myymään pyörän heinäkuussa poiskin. Oli mahtavaa pyöräillä, kun kaikkialla on pyörätiet! Ainoa vaan että jalankulkijat säntäilee pyöräteille koko ajan, mrr! :/

Tänään ärsytti yhdellä ainekirjoituskurssilla, kun puhuttiin opintojen rahoituksesta. Opettaja ei uskonut, että Suomessa opiskelijat saavat opintotukea vanhempien tuloista riippumatta. Hän vain katsoi minua kuin tyhmää, kuin en ymmärtäisi mistä puhun. Näin, että hän ajatteli että valehtelen. Niin kuin varmaan puoli luokkaa muutenkin. Kaikille tuntuu aina olevan uskomatonta, etteivät vanhemmat Suomessa ole opiskelijan ensisijainen tulonlähde. Tai että Suomessa ylipäätään saa opintotukea, joka on yhtä suuri kuin keskivertopalkka esim Bulgariassa (kuulemani mukaan). Opin myös, että Georgiassa laki kieltää opiskelijoiden töissäkäynnin!

Kuinka minut löydettiin

Eipä oo tullu hirveästi kirjoiteltua, mutta kun elämäni on vaan niin tavallista!

Kerrotaan nyt kuitenkin jotain. Olin vähän aikaa sitten yliopiston ruokalassa syömässä kahden kaverini kanssa, kun joku nainen tuli luoksemme ja kysyi, olenko Suomesta - vastasin totuudenmukaisesti. Sen jälkeen hän kysyi, kiinnostaisiko minua näytellä hänen lyhytelokuvassaan, hän kuulemma työskentelee jossain yliopiston filmiprojektissa. Sanoi tarvitsevansa ulkomaalaisia (tässä vaiheessa olin vähän myrtsi, koska hän oli luullut kahta vaihtarikaveriani Ineziä ja Rekaa natiivisaksalaiseksi ja vain minun puheestani kuulemma kuuli, että olen ulkomaalainen). Tällä viikolla olisi casting tähän lyhäriin, joten ehkä menen! Olisipahan taas lisää tekemistä tuleville lomakuukausille.

Tänään muuten päätin, että minä ja jumppapallot ollaan vihollisia. Olin kuntosalilla, kun yksi personal trainer tuli kysymään, että tulisinko keskivartalotunnille, joka oli alkamassa. No menin. Kaikki liikkeet oli just sellasia, joissa piti jossain ihme asennossa yrittää varmaankin sitten keskivartalolihaksilla hallita valtavaa jumppapalloa. Palloni sinkoili ympäri salia, mutta treenistä en tosiaan saanut mitään irti: kaikki energia meni kummallisten liikkeiden tajuamisyrityksiin, jotka nekin olivat turhia. Noin muutoin tämä päivä oli kiva.

Pikapäivitys

Ja taas olen ollut jo pari päivää Kölnissä Suomi-loman jälkeen. Tänään kävin äänestämässä! Matkattiin Jaanan kanssa Düsseldorfiin, jossa äänestys oli järjestetty jossain business centerissä. Oli hassua kun siellä kuuli yhtäkkiä lähinnä suomea. Myös junamatka oli hauska, sillä joku tuntematon mies tunnisti meidän puhuvan suomea ja alkoi höpöttää kaikesta. Päivä on muutenkin ollut hyvä, sillä sain tietää läpäisseeni "välikokeet", loppukokeethan ovat vielä tulossa, ja näistä yksi kestää neljä tuntia. Ei mulla enää sellasiin kokeisiin keskittymiskyky riitä! :D

Ei tänne sen kummempaa kuulu! On ollut kiva tavata taas kaikkia kavereita, surku että tosi moni lähtee helmikuun lopulla pois :( Onneksi oma maaliskuuni näyttää jo kohtuulliselta, sillä siihen sisältyy kaverien tulo tänne, minireilimme ja matka Lissaboniin.