Vieraani!

Minulla kävi ensimmäinen vieras! Simo tuli perjantaina ja lähti tänään aamulla aikaisin. Simon lisäksi Kölniin on hyökännyt hurja lämpöaalto, ja säät ovat jatkuneet todella kuumina. Simolla oli ihan vääränlaisia vaatteita mukana, ja se kertoi että Suomessa on vain jotain +10 lämmintä.

Ehdimme tehdä vaikka mitä! Ensimmäisenä päivänä kiertelimme ympäri kaupunkia ja kävimme katsomassa yhden tärkeimmistä turistikohteista, Hohenzollernbrücken eli lukkosillan.


Rakkauslukkoja oli ruuhkaksi asti - monikohan näistä pareista on vielä yhdessä... Ensimmäisenä päivänä piti tietysti myös juoda paljon Kölshiä ja myös kokisolutta, jota täällä myydään aika paljon.

Kokis+Kölsch

Kuuliaisena Simo toi minulle paljon Super Salmiakkia, mutta löysimmekin itse asiassa maanantaina kaupan, joka oli erikoistunut lakritsaan. Sieltä löytyi kaikki suomalaiset aarteet Sirkusaakkosista Pandan ihanaan yrttilakuun ja niihin Super Salmiakkeihinkin. Oli myös sitä herkkua salmiakkitäytteistä suklaata. Eli jee! Olen löytänyt myös täkäläistä salmiakkia, mutta se on poikkeuksetta ollut pahaa.

Älä maista tätä salmiakkia.

Iltaisin istuttiin pariinkin kertaan Reinin rannalla, mikä on minun suosikkiaktiviteettini täällä. Juotiin pari olutta, ja Simo oli suloisen hämmästynyt, kun kaupassa halvin puolen litran olut maksoi 29 centtiä... Lauantaina kävimme myös suklaamuseossa, koska minä halusin. No, ei ollut mikään paras nähtävyys täällä :D Olin kuullut ihanasta suklaalähteestä, mutta sekin oli aika pettymys. Kuitenkin suklaamuseon kauppa oli minusta upea, ostettiin vähän suklaata ja suklaaolut... Simo vei sen mukanaan Suomeen, joten en voi makua kommentoida.

Tietenkin kiipesimme myös Kölner Domin torniin. Ahtaissa portaissa kaikui hengästyneiden ihmisten huohotus, ja välillä ei vain voinut katsoa alas... Mutta se oli kiva kokemus! Kölner Dom on kyllä muutenkin todella huikaiseva.

Kölner Dom ei mahdu yhteen kuvaan.

Sunnuntaina vuorossa oli eläintarha, joka oli aivan ihana! Napsin ihan tolkuttomasti kuvia, mutta suosikeiksi nousivat kirahvit, pingviinit ja merileijonat.


Ei tässä nyt kyllä kaikkea voi referoida. Loppujen lopuksi emme ehtineet reininristeilylle, jolle olisin kovasti halunnut. Ensi kerralla sitten. Olen hyvin väsynyt, sillä tänään herättiin neljältä lentokentälle lähtöä varten. Ennen luentoja menin puistoon makoilemaan aurinkoon, hieman ehkä kärtsäsinkin. Tiistaina oli myös eka tenttini täällä!

Nyt olisi kaverini Nerean syntymäpäiväjuhlat, mutta en kyllä ymmärrä miten pysyisin niissä hereillä. Ehkä menen kuitenkin piipahtamaan. Tällä ja ensi viikolla on tiedossa vaikka mitä, koska lukukauden alku lähestyy ja opiskelijariennot kuulemma vasta alkavat... Hyvä, sillä enpähän ehdi ikävöidä ihmisiä kotoa Suomesta. Tänä aamuna ikävä oli kova ja lentokentällä homma meni taas itkemiseksi, mutta onneksi se unohtui pian.

Herkut

Eilen minulla oli onnea bileissä: sain kaksi ilmaista Guinnesia (okei joku muu kirjoitusasu vois olla korrektimpi). Ilmeisestikin ilmaisten juomien avulla mainostettiin tulevaa Arthur Guinnesin syntymäpäiväjuhlaa, jolloin saa Guinnesia ilmaiseksi... Sain myös kaksi tikkaria, koska baarimikko halusi (ja sai) ottaa kuvan (tyyliin baarin FB-sivulle) minusta ja kavereistani.

Uusi suosikkini täällä: Yliopistoruokalan hedelmäsalaattibuffet, jossa saa siis hedelmistä ja marjoista koota oman hedelmäsalaatin. Siihen voi vielä lisäillä esim jogurttia, kuten minä olen tässä tehnyt:

Nam! Rakastan myös yliopiston vohvelikahvilaa, jossa paistetaan vohveleita 90 centin hintaan. Siihen saa upeita kuumia kirsikoita ja omnom!


Öö... välillä tuntuu puhun täällä blogissa vaan ruuasta. Kun en viitsi juoruillakaan!

Sonntag

Sunnuntaina pidimme kavereiden kanssa leffaillan Lindan luona ja katsoimme yhden saksalaisen leffan ja Herculeksen saksaksi (Hercules oli ihan loisto, varsinkin kun muistaa suomenkielisen dubbauksen tason: "Nollasta polla!"). Oli ihan sairaan hauskaa. Minulla on melkein huono omatunto siitä, miten ihana Linda on minulle ollut, se on auttanut ihan kaikessa ja soitellut pankkiinkin kun minulla on ollut ongelmia nettipankin käyttämisen kanssa. Sunnuntaina hän oli jopa kokannut meille kurpitsakeittoa, sillä kuuli kun kaupassa mainitsin rakastavani kurpistakeittoa (ihaillessani kurpitsoita, joiden kaltaisia Suomesta en ole löytänyt. Nyt kun löytäisin, ei minulla ole blenderiä eli en voi tehdä kurpitsakeittoa!). Lisäksi tarjolla oli valkosipulipatonkia ja ihan tajuttomasti kokista (kaikki vieraat toivat sattumalta juuri kokista!) ja keksejä. Lindan koti oli ihanan kotoisa, ja leffoistakin ymmärsin suurimman osan. Linda lainasi minulle pari leffaa, ja pian voin katsoa Moulin Rougen saksadubbauksilla... :D

Ostoksilla

Tänään lauantaina kävimme Kölnin kasvitieteellisessä puutarhassa ihastelemassa kaikenlaisia kukkasia ja kasveja. Sen jälkeen suuntasimme kaupungille kiertelemään second hand -shopeissa ja syömään. Täytyy sanoa, että saksalaisten suosima ruoka on kyllä sitten epäterveellistä. :D Kadut ovat täynnä kioskeja, joista saa mukaan ranskiksia ja currywurstia. Näyttää olevan ihan tavallista, että päivällisesi on iso boksi ranskiksia majoneesilla. Kokeilimme tätä tänään:

Kuvassa Linda, Matteo, Josef, minä Maya ja Julia.
Kuvan otti Vicky, joka ei ikinä syö mitään epäterveellistä.

Itse söin ne ranskikset, mutta esim Maya rohkeana kokeili currywurstiakin ja kehui. Kuvassa sitä syö myös Linda. Tietenkin, onhan hän saksalainen ja neuvoi meille kaupungin parhaan currywurst-paikan. Toinen ruokaoutous tuli vastaan koulun ruokalassa. Se näytti tältä:
Se on joku ihmeellinen puoliympyrän muotoon leivottu asia, jonka sisältä löytyy marmeladin tapaista mönjää. Se on makeaa, perunamaista massaa ja se tarjoillaan vaniljamaiselta maistuvan kastikkeen kanssa. Minusta oli outoa, että päivälliseksi tarjoillaan makea annos! Josef kertoi, että makea päivällinen on ihan normaali asia myös Tsekissä, josta hän on siis kotoisin.

Tämänpäiväisellä shoppailureissulla ostin myös pippurisumutteen. Minulle on kerrottu, että Kölnin pitäisi olla suht turvallinen kaupunki. Kuitenkin välillä minua harmittaa se, etten oikeastaan tunne ketään joka asuu samalla suunnalla kuin minä, ja joudun aina tulla kotiin yksin. Käsittääkseni Suomesta ei pippurisumutinta ainakaan kovin helposti voi ostaa (tai ei lainkaan?), mutta Linda suositteli sitä minulle. Ei niinkään siksi, että uskoisi minun tarvitsevan sitä, vaan lähinnä jotta tunnen oloni turvallisemmaksi kun kävelen yksin. Sitä on Saksassa laitonta käyttää ihmiseen, paitsi itsepuolustustarkoituksessa.

Ps. Plokilla on uusi ulkoasu - edellinen oli ihan synkkä! Näköjään pidän vaaleanpunaisesta...

Efferino

Eilen vietimme iltaa Efferenissä, missä parhaat ystäväni täällä (Maya, Vicky ja Josef) asuvat. Se on varsin idyllinen paikka, ja opiskelijat asuvat kodikkaissa paritaloissa, heillä on omat takapihat ja suuret terassit. Se ei kuitenkaan ole varsinaisesti lähellä keskustaa, joten miinuspuoliakin löytyy. Joimme viiniä ja loppuillasta menimme Erasmus-juhliin, joissa mikään ei maksanut juuri mitään. Paikka oli muutenkin loistava. Minun piti palata illan viimeisellä junalla kotiin (koska asun aivan toisella puolella kaupunkia), joten en kuitenkaan ollut myöhään.

Mukana oli myös Mayan ja Vickyn saksalainen ystävä Linda. Olen ollut tosi iloinen siitä, miten helppoa myös paikallisiin tutustuminen on ollut! Monet saksalaiset ovat todella ystävällisiä ja tutustuvat vaihtareihin mielellään. Käsitykseni vaihto-opiskelusta oli ollut, että täällä hengataan vain muiden vaihtareiden kanssa.

Tänään olen hyvin väsynyt, joten en jaksa lähteä ulos brittityttöjen kanssa (vaikka warwickiläinen Sarah on aivan lempityyppejäni täällä!). He kutsuivat minut opiskelijadiskoon, jota kämppiksenikin on kehunut. Voin sanoa, että ihmettelen todella eräiden vaihtareiden kestävyyttä. Täällä on vähintään kolmet bileet joka ilta, ja jotkut oikeasti ovat joka ilta jossain. Toisaalta on mahtavaa, että tekemistä riittää ja tarjolla on valtavasti erilaisia tapahtumia. Kölnissä järjestetään huimasti erilaisia klubi-iltoja, teemajuhlia ja vaikka mitä. Tänään saksanopemme antoi omia vinkkejään.

Tavoite olisi lähipäivinä testata myös UniSport. Se on Yliopistoliikunnan tapainen, mutta täällä suurimmaksi osaksi ilmainen. (Jotkut kurssit maksavat jotain.) Olen vain laiskotellut!

2vk

Olen ollut nyt kaksi viikkoa Saksassa, mutta tänään jouduin ensimmäistä kertaa käyttämään saksaa muussa kuin helpossa/oppimistilanteessa (okei ehkä tänpäiväisenkin vois laskea helpoksi tilanteeksi, sillä en sanonut mitään kovin kummoista). Minun piti nimittäin jatkaa vuokrasopimustani (minulla oli vain kuukauden kestävä vuokrasopimus, koska pidempää ei voinut tehdä Suomesta käsin ilman saksalaista pankkitiliä). Menin paikalle varmoin mielin (joskin paniikissa siitä etten ehkä saisikaan sopimusta jatkettua), sillä olin satavarma että siellä puhuttaisiin englantia, mutta ei. Sain kuitenkin homman hoidettua, ja nyt on taas sellainen fiilis että voisin kyllä jo hyvänen aika alkaa puhua tätä kieltä rohkeammin. Saksaa puhuessani menen usein paniikkiin, kun huomaan tehneeni virheen tai jos en osaa sanoa jotain juuri niin kuin haluaisin.


(Olen huomannut, että täällä minulla on ikävä tapa tehdä lisäyksiä sulkuihin.)

Eilen oltiin istuskelemassa iltaa Reinin rannalla viinin ja ranskisten kanssa. Tänään olis myös jotkut opiskelijajuhlat vanhankaupungin irkkupubissa, ehkäpä sinne sitten illemmalla. Olen innoissani, sillä tiedossa on valtavasti matkailumahdollisuuksia, sillä täältä järjestetään opiskelijareissuja vaikka minne! Yleensä vain tosi lyhyitä matkoja, mutta mulla on mahdollisuus nähdä Amsterdam, Luxemburg, Brugge, Pariisi, Berliini... Moni muu paikka. Ja tietty järkkäillä reissuja ite. Hih! Kaikkeen ei kuitenkaan ihan aika ja budjetti riitä, joten nyt on paljon neuvotteluja meneillään.

Out&about

Terveisiä täältä taas!

Tänään eräs kaverini soitti minulle, että lähdetäänkö ulos. Menimme syömään, mikä oli minulle enemmän kuin hyvä, sillä itse kokkaamani päivällinen epäonnistui ja olin nälkäinen. Täällä ulkona syöminen on mielestäni halpaa, sillä vaikka menisikin hienoon, lähinnä turisteille tarkoitettuun ravintolaan vanhassa kaupungissa, maksaa ruoka-annos n. 10e. Jos menee halvemmille seuduille, saa ruoka-annoksen hintaan 2,5e (tällä hinnalla söin aasialaisessa pikaruokapaikassa). Kaikkea tältä väliltä löytyy. Tavallinen salaatti tai pitsa ravintolassa maksaa noin vitosen (jos siis ei ole keskustassa).

Jos menee opiskelijaruokalaan, maksaa annos 1,7e, ja mielestäni ruoka on parempaa kuin Suomen UniCafessa. En väitä sen olevan mitään gourmet-ruokaa, periaatteessa samantyyppistä kuin Suomessa mutta se on maukkaampaa (+ esim liharuuissa on enemmän lihaa). Varsinkin salaatti on todella paljon laadukkaampaa. Täällä voi myös Kaivopihan UC:n tapaan koota itse salaattinsa, mutta ainekset ovat ihan eri tasoa. Vegeruokana (täällä on aina 1 vegeruoka ja 1 vegaaniruoka joka päivä =min. 2 kasvisvaihtoehtoa) tällä viikolla tarjoiltiin mm. soijabratwurstia, kuinka saksalaista! (En maistanut sitä, mulla on kammo makkaroiden mukaan nimettyä vegeruokaa kohtaan, mutta ens kerralla aion maistaa!) Opiskelijaruokaloissa multa ei ole vielä kertaakaan kysytty minkäänlaista opiskelijatodistusta, en tidä saako siellä siis syödä "kuka vaan". Outoa siinä on kyllä se, ettei sieltä saa lasia vettä! Kaikilla on omat juomapullot mukana (+ juomapulloja myydään).

Juomista puheen ollen. No, olut on halpaa kaikkialla. Varsinkin drinkit ovat todella paljon halvempia kuin Suomessa, tavallisesti sellaisesta maksaa noin 4,5e, mutta happy houreita (joiden aikana drinksut on vieläkin halvempia) on lähes jokaisessa baarissa opiskelijoiden suosimalla Zülpicher Srassella. Siellä on myös eräs baari, jossa saa pyörittää onnenpyörää, joka määrää juomasi hinnan. Voit saada sen jopa ilmaiseksi. Itse en ole vielä koettanut onneani.

Täällä on todella mukavaa ja tuntuu että tekemistä riittäisi joka illalle enemmän kuin mihin mitenkään pystyy. On myös koti-ikävä, mutta Simo tulee minua 12 päivän päästä katsomaan! Toivottavasti suuren Super Salmiakki -kuorman kanssa. Olen myös hyvin hämmentynyt, sillä joka päivä tapaa niin paljon ihmisiä, enkä muista puoliakaan heitä. Nytkin minut olisi kutsuttu illalliselle joidenkin vaihtarien luo, enkä muista tavanneeni heistä yhtäkään. Kuitenkin jätän väliin tältä illalta, sillä on ollut pitkä päivä. Näyttäisin mielelläni kuvia, sillä näin tänään upeita paikkoja, mutta kamerastani loppui akku! :(

Tänään tapasin naapurin

Tänään matkallani kotiin yliopistolta törmäsin ratikassa (tai Staßenbahnissa, se on täällä puoliksi maan alla eli tavallaan metron ja ratikan sekoitus) moskovalaiseen tyttöön , joka on täällä myös vaihtarina. Juttelimme, päätimme mennä ostamaan minulle kenkiä (olin todella tyhmä ja epäkäytännöllinen kun pakkasin matkalaukkuani Suomessa: otin mukaan kolmet ballerinat enkä muuta. Eli minulla ei ole kenkiä viileämmille säille).

Hän oli niiiin tyypillinen venäläinen. Todella kaunis ja huoliteltu, käveli 15cm koroilla vaikka hänen jalkansa olivat todella kipeät. Hän vain totesi, että no miehet eivät tiedäkään miltä korkokengillä kävely tuntuu. Itse asiassa hänestä tuli mieleen työkaverini UFF:llä, upea Anneli, joka jäi pitkälle sairaslomalle loukattuaan jalkansa kävellessään korkokengillä väärässä paikassa. Hänkin oli venäläinen ja aina tyylikäs. Täkäläisen venäläisen tuttavani nimikin on Barbie. Tunsin itseni todella rähjäiseksi hänen seurassaan, mutta kaikesta huolimatta hän oli todella mukava ihminen, tulimme loistavasti juttuun. Kävimme ostamassa viiniä (täällä iki-ihana Yellow Tail maksaa vain viisi euroa kun taas Suomessa kymmenen) ja juustoa tarkoituksenamme mennä Reinin rannalle. Tultuamme ulos kaupasta alkoi sataa, joten tyydyimme kölschiin läheisessä baarissa. Minusta vaihtarina olemisessa uskomatonta on se, miten aamulla ei ikinä tiedä mistä illalla itsensä löytää ja kenen seurasta.

Kölshiä juodaan 2dl:n laseista, ja juodut oluet merkitään
tukkimiehen kirjanpidolla lasinaluseen.

Stereotyypeistä puheen ollen, olen myös tavannut britin, joka oli pakannut puolet matkalaukustaan täyteen teetä, koska oli huolissaan ettei täältä saisi kunnollista. Ja nyt sillä ei juuri ole vaatteita. (Sanoisin vielä, että täällä on ainakin yksi "englantilainen kauppa", jossa myydään brittituotteita ja jopa matkamuistoja Lontoosta. Satuin käymään siellä tänään, oli teetäkin.)

Eine Kölnerin

Täällä juodaan kölschiä kaikkialla missä yleensäkään jotain juodaan. Oluena se on hyvää, ei mitenkään voimakasta tai erikoisen makuista, itse en varmaankaan tunnistaisi monista suomalaisista oluista. Varmaan se onkin niin suosittua, koska maistuu niin tavalliselta ettei siitä kaiketi voi olla pitämättäkään. Myös monet, jotka ei muuten oluesta välitä, juovat kölschiä. Tietenkin.

Minä join ekaa kertaa kölschiä tässä puistossa,
joka sijaitsee yliopiston vieressä.

Tänään tiistaina minusta tuli sitten virallisesti kölniläinen, sillä kävin rekisteröitymässä alueen asukkaaksi kaupungintalolla. Tavallaan olen tosi ylpeä siitä, että olen selvinnyt sellaisestakin täällä. En tosin väitä että olisin edes yrittänyt tehdä sitä saksaksi. Saksan puhumisesta puheen ollen, englantini sujuu nykyään todella hyvin, koska käytän sitä aina ja kaikkialla. Tänään kielikurssin alkaessa oli ensimmäistä kertaa pakko käyttää saksaa. Oli söpöä, miten ennen tunnin alkua koko luokka panikoi yhdessä (englanniksi) että ei kai meidän oikeasti nyt oleteta sanovan jotain saksaksi. Näin jälkeenpäin huvittaa se, että ajattelin vaihtareiden täällä puhuvan keskenään saksaa. Tuskin olen tavannut yhtäkään Erasmusta, jonka saksa olisi edes sujuva.

Tapasin muuten yhden kämppikseni, Davidin, hän oli ihan paras! Siis aivan loistotyyppi, valitettavasti vain hän on muuttamassa pois. Kunnon humanisti, opiskelee latinaa yliopistolla ja harrastaa jotain handballia (käsipallo? Onko sellaista urheilulajia?). Hihii! Myös Erasmukset ovat ihan parhaita, lemppareinani ainakin aivan mahtava porukka Italiasta, kaksi bulgarialaista tyttöä, yksi slovakkityttö ja tsekki. Kaikki ovat olleet todella mukavia, joiden kanssa olen ollut, ihan parasta että pääsen varmaankin tutustumaan heihin paremminkin.

Kämppä oman huoneeni osalta näyttää tältä.

Aika tyhjä ja kalusteeton, mutta muuten kiva.

Tykkään tänne blogiin kirjoittelusta paljon! Nyt tuntuu vaan siltä, että kirjoitan turhankin paljon, ja tuskin ketään kiinnostaa (paitsi vanhempiani) nämä jutut. Kuvia on toivottu, joten pari tässä postauksessa. Enempää en ole juuri ottanutkaan.

Vanhoja kirkkoja täällä on loputtomasti.

Hieno keskiaikainen porttijuttu ja söpö katu.

Viikonloppu

Lauantai oli ihan loistava päivä. Aamulla kävelin ympäri kaupunkia kutenk joka päivä ja törmäsin suuren käytettyjen polkupyörien kirppistapahtumaan. Sellainen on kuulemma joka lauantai, ja olen vähän harkinnut oman pyörän ostamista (olisihan se sitten helppo vaihtovuoden jälkeen myydä poiskin, jos kerran pyörämarkkinat ovat joka lauantai!), mutta en tiedä siitä vielä. Täällä on loistavat pyörätiet! Illalla tapasin muita Erasmus-vaihtareita aivan upeassa puistossa yliopiyton lähellä. Puisto oli valtava, ja täällä näyttää olevan tapa grillata puistossa - väkeä oli valtavasti ja melkein kaikilla oli grilli! Meilläkin. Kaikki olivat huippumukavia! Oli todella kivaa, ja aloin uskoa että tästä vuodesta tulee taatusti huippu! :)

Sunnuntai sen sijaan oli ihan naurettavan typerä päivä :D Ensinnäkin olin nälkäinen, sillä olin unohtanut ettei täällä ole kauppoja auki sunnuntaisin (buu). Koska satoi (eikä minulla vielä ole sateenvarjoa) en viitsinyt mennä etsimään mahdollisia auki olevia pitserioita tms. Huoneestani paloi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä lamppu, joten minulla ei ollut valoa enkä siis voinut oikein lukea (paitsi sen pienen hetken kun sää oli tarpeeksi kirkas). Koska minulla ei ole vielä nettiyhteyttä (eikä tämä upea nettikahvila ollut auki) en voinut surffailla netissäkään. Olin kuullut, että sunnuntaina piti olla joku upea kirppis vanhassa kaupungissa, mutta olin kadottanut osoitteen enkä tietty voinut saada sitä uudestaan koska ei ollut nettiä.

Lopputulos: oli hyvin tylsää. Voitin tietokoneeni hertassa kerran ja shakissa paras onnistumiseni oli tasapeli (helpoimmalla vaikeusasteella).

En ole vieläkään tavannut muita kämppiksiäni kuin Flavian (mikä on harmi koska minun pitäisi kysyä heiltä vaikka mitä!), luulen että he eivät käy kotonaan kovin usein... Vastaus siihen, miksi luulin kaikkien kämppisten olevan miehiä, on että minulle oli kerrottu niin toimistossa, josta hain kotiavaimeni. En siis ole niitä jätkiä tavannut.

Random huomio: 1 ja 2 centtiset ovat niiiin tyhmiä!!

Kämpästä

Harmittaa, että tulin haukkuneeksi kämppäni, jossa ei oikeasti ole mitään vialla. Tällä hetkellä tuntuu, että noin puolet vaihtareista on kämppää vailla ja aika paniikissa, joten en sinänsäkään voi valittaa. Olen tavannut kämppiksistäni vain yhden (hänetkin pikaisesti sillä hänellä oli kiire), Flavian, ja hän oli siis tyttö. En asukaan siis poikamiesboksissa! (Epäilinkin ekan kerran kun kävin vessassa, että millasten poikien kaa asun kun kylppäri oli täynnä erilaisia hiustuotteita jne.) Keittiön ruokakaapit ovat pullollaan kikherneitä, joten ehkäpä joku kämppis on vieläpä kasvissyöjä. Tai sitten täällä opiskelijat oikeesti köyhyyttään syö vaan papuja. Löysin muuten eilen yliopiston läheltä Ruohonjuurta vastaavan suuren supermarketin, jossa oli kaikkea mitä Suomessakin tykkään käyttää, jee!

Ihan parasta täällä on, että Kölnissä julkinen liikenne on opiskelijoille ilmainen!! Saan matkustaa jollain ihme alueella (johon ainakin vielä esim. Bonn kuuluu) ilmaiseksi lokakuusta alkaen. Niin, vasta lokakuusta, koska silloin alkaa yliopiston lukukausi.

Kuulumisia

Tänään oli kielitasotesti, jolla Erasmukset jaotellaan ryhmiin kielikurssia varten. Pärjäsin todella ala-arvoisesti, mutta vieressä oleva tyttökin näytti vastanneen noin kymmenesosaan kohdista. Minäkään en pystynyt vastaamaan puoliinkaan, ja loputkin suurimmaksi osaksi arvasin.

Kielitestin jälkeen lähdin hakemaan avaimet uuteen kotiini. Se oli uskomattoman vaikea löytää! Noin tunnin harhailtuani vihdoin pääsin sinne, ja ensivaikutelmana voinen sanoa suoraan että on se aika kauhea. Asun kolmen miehen kanssa, ja asunto on jokseenkin huonokuntoinen. Internet-yhteyden sinne voi saada aikaisintaan maanantai-iltana, joten jos minusta ei kuulu mitään, tämä on syy. (Käyn varmaan internetkahviloissa kuitenkin, koska mulla on niin hyvin aikaa.) Kämppä on kuitenkin suhteellisen hyvien kulkuyhteyksien varrella, mihin olen tyytyväinen.