Tänään tapasin naapurin

Tänään matkallani kotiin yliopistolta törmäsin ratikassa (tai Staßenbahnissa, se on täällä puoliksi maan alla eli tavallaan metron ja ratikan sekoitus) moskovalaiseen tyttöön , joka on täällä myös vaihtarina. Juttelimme, päätimme mennä ostamaan minulle kenkiä (olin todella tyhmä ja epäkäytännöllinen kun pakkasin matkalaukkuani Suomessa: otin mukaan kolmet ballerinat enkä muuta. Eli minulla ei ole kenkiä viileämmille säille).

Hän oli niiiin tyypillinen venäläinen. Todella kaunis ja huoliteltu, käveli 15cm koroilla vaikka hänen jalkansa olivat todella kipeät. Hän vain totesi, että no miehet eivät tiedäkään miltä korkokengillä kävely tuntuu. Itse asiassa hänestä tuli mieleen työkaverini UFF:llä, upea Anneli, joka jäi pitkälle sairaslomalle loukattuaan jalkansa kävellessään korkokengillä väärässä paikassa. Hänkin oli venäläinen ja aina tyylikäs. Täkäläisen venäläisen tuttavani nimikin on Barbie. Tunsin itseni todella rähjäiseksi hänen seurassaan, mutta kaikesta huolimatta hän oli todella mukava ihminen, tulimme loistavasti juttuun. Kävimme ostamassa viiniä (täällä iki-ihana Yellow Tail maksaa vain viisi euroa kun taas Suomessa kymmenen) ja juustoa tarkoituksenamme mennä Reinin rannalle. Tultuamme ulos kaupasta alkoi sataa, joten tyydyimme kölschiin läheisessä baarissa. Minusta vaihtarina olemisessa uskomatonta on se, miten aamulla ei ikinä tiedä mistä illalla itsensä löytää ja kenen seurasta.

Kölshiä juodaan 2dl:n laseista, ja juodut oluet merkitään
tukkimiehen kirjanpidolla lasinaluseen.

Stereotyypeistä puheen ollen, olen myös tavannut britin, joka oli pakannut puolet matkalaukustaan täyteen teetä, koska oli huolissaan ettei täältä saisi kunnollista. Ja nyt sillä ei juuri ole vaatteita. (Sanoisin vielä, että täällä on ainakin yksi "englantilainen kauppa", jossa myydään brittituotteita ja jopa matkamuistoja Lontoosta. Satuin käymään siellä tänään, oli teetäkin.)