lukukauden vikat viikot

Kerrotaanpa lyhyesti tästä viikosta. Keskiviikkona tosiaan kuvattiin sitä esittelyfilmiä. Sitten riensimme Jaanan kanssa Düsseldorfiin, minkä jälkeen meillä oli tarkoitus kokata jotain illallisjuhliin. Olimme ajatelleet mustikkapiirakkaa, mutta koska aikaa ei ollut, päädyimme supernopeisiin muffinsseihin. En edes kehtaa kertoa miten, mutta mokasimme ne muffinssit kuitenkin ihan täysin. Ei niitä voinut tarjota. Juostiin sitten kaupan kautta hieman myöhässä viereisen opiskelija-asuntolan "lukuhuoneeseen", jossa juhlat järkkäsimme. Ainakin muiden kokkaukset olivat onnistuneet. Japanilainen Yukiko oli tehnyt sushia ja tofu-misokeittoa. Luulin, etten pidä sushista mutta oli ihan älyttömän hyvää! Ehkä parasta oli italialaisten tyttöjen käsintekemä pitsa, mun on pakko saada sen tomaattikastikkeen resepti. Alan ymmärtää, miksi italialaiset aina kieltäytyvät syömästä pitsaa täällä Saksassa.

Perjantaina tosiaan oli yksi koe, joka kesti 5 tuntia! Oon viimeks tehny niin pitkän kokeen ylioppilaskirjoituksissa. Sen jälkeen kuitenkin mentiin ravintolaan kymmenhenkisellä porukalla. Lauantaina illalla oli vuorossa lukukauden viimeiset Erasmus-juhlat, joissa tuunattiin muistopaidat. Tarkoituksena oli siis laittaa päälle paita, johon kaverit saivat kirjottaa kaikkea. Minun paitani on upea.

Filmaattista

Nyt on joka päivä tosi kiire, tuntuu että pitäisi olla aina monessa paikassa yhtä aikaa. Tänään kävin Inesin ja Rekan kanssa tapaamassa sitä lyhytfilmiä tekevää naista. Meille näytettiin yliopiston kuvausstudiot, laitteet, leikkauspöydät, kamerat, valot... En ymmärrä noiden laitteiden päälle, mutta hienoilta näytti. Meille kerrottiin, että halutessamme voimme osallistua myös kurssille, jolla voitaisiin tehdä oma lyhytelokuva yliopiston laitteilla. Hmm, pitää laittaa harkintaan :)

Kuitenkin se video jossa esiinnymme, on Kölnin yliopiston kansainvälistä osastoa (Akademisches Auslandamt) esittelevä filmi. Tähän täytyy myös sanoa, että filmistä vastuussa oleva Gosha on varmastikin maailman mukavin nainen! Hän on aivan mahtava! Hän kertoi tekevänsä tutkimusta tabujen rikkomisesta leffoissa, ja käyttää materiaalinaan mm. suomalaista Kielletty hedelmä -leffaa. Vaikka en elokuvaihmisiä olekaan, niin on hauskaa kuunnella niin asiantuntevan ja alastaan kaiken tietävän naisen juttuja.

Meidän kuvaukset alkavat huomenna! Huomenna on tarkoitus ehtiä myös Düsseldorfiin antamaan Pekalle ääni, ja illalla meidän on tarkoitus laittaa ja syödä illallista saksanryhmämme kanssa. Huomenna on koe, joten nyt pakko vähän kertailla.

Kuulumuksia

Ostettuani polkupyörän joka päivä on satanut. :(

Käytiin torstaina leffassa, mikä oli syy perjantaiseen väsymykseeni: monissa teattereissa leffat näytetään todella myöhään illalla/yöllä. Mutta leffalippu maksoi vain 4 euroa, eikä leffaa oltu dubattu. Ostettiin Jaanan kanssa puoliksi popcornia, ja saatiinkin sitten ihan valtava paperipussillinen niitä. Ei todellakaan saatu kaikkia syötyä, vaikka meitä oli kaksi ja mussutettiin läpi leffan.

Perjantailta jäi harmittamaan, että missasin yhden opettajani päivälliskutsut, koska mun oli osallistuttava tutoriumiin, joka käsitteli saksalaisia tieteellisen kirjoittamisen normeja. Minusta oli niin hauskaa, että tämä opettaja oli kutsunut ryhmämme luokseen. Kuulin, että hän oli valmistanut vaikka mitä kölniläisiä erikoisuuksia ja ostanut hyviä viinejä.

Eilen illalla käytiin kavereiden kanssa syömässä ja tanssimassa, tänään jännään pressanvaaleja ja yritän kai opiskellakin: ensi viikolla tenttejä. :(

Jee!

Omistan polkupyörän! Ihana brassityttö Bea lähtee Kölnistä jo parin viikon kuluttua, ja myi käytetyn pyöränsä minulle. Käytettyjen pyörien markkinat ovat täällä vilkkaat, joten luotan siihen että onnistun myymään pyörän heinäkuussa poiskin. Oli mahtavaa pyöräillä, kun kaikkialla on pyörätiet! Ainoa vaan että jalankulkijat säntäilee pyöräteille koko ajan, mrr! :/

Tänään ärsytti yhdellä ainekirjoituskurssilla, kun puhuttiin opintojen rahoituksesta. Opettaja ei uskonut, että Suomessa opiskelijat saavat opintotukea vanhempien tuloista riippumatta. Hän vain katsoi minua kuin tyhmää, kuin en ymmärtäisi mistä puhun. Näin, että hän ajatteli että valehtelen. Niin kuin varmaan puoli luokkaa muutenkin. Kaikille tuntuu aina olevan uskomatonta, etteivät vanhemmat Suomessa ole opiskelijan ensisijainen tulonlähde. Tai että Suomessa ylipäätään saa opintotukea, joka on yhtä suuri kuin keskivertopalkka esim Bulgariassa (kuulemani mukaan). Opin myös, että Georgiassa laki kieltää opiskelijoiden töissäkäynnin!

Kuinka minut löydettiin

Eipä oo tullu hirveästi kirjoiteltua, mutta kun elämäni on vaan niin tavallista!

Kerrotaan nyt kuitenkin jotain. Olin vähän aikaa sitten yliopiston ruokalassa syömässä kahden kaverini kanssa, kun joku nainen tuli luoksemme ja kysyi, olenko Suomesta - vastasin totuudenmukaisesti. Sen jälkeen hän kysyi, kiinnostaisiko minua näytellä hänen lyhytelokuvassaan, hän kuulemma työskentelee jossain yliopiston filmiprojektissa. Sanoi tarvitsevansa ulkomaalaisia (tässä vaiheessa olin vähän myrtsi, koska hän oli luullut kahta vaihtarikaveriani Ineziä ja Rekaa natiivisaksalaiseksi ja vain minun puheestani kuulemma kuuli, että olen ulkomaalainen). Tällä viikolla olisi casting tähän lyhäriin, joten ehkä menen! Olisipahan taas lisää tekemistä tuleville lomakuukausille.

Tänään muuten päätin, että minä ja jumppapallot ollaan vihollisia. Olin kuntosalilla, kun yksi personal trainer tuli kysymään, että tulisinko keskivartalotunnille, joka oli alkamassa. No menin. Kaikki liikkeet oli just sellasia, joissa piti jossain ihme asennossa yrittää varmaankin sitten keskivartalolihaksilla hallita valtavaa jumppapalloa. Palloni sinkoili ympäri salia, mutta treenistä en tosiaan saanut mitään irti: kaikki energia meni kummallisten liikkeiden tajuamisyrityksiin, jotka nekin olivat turhia. Noin muutoin tämä päivä oli kiva.

Pikapäivitys

Ja taas olen ollut jo pari päivää Kölnissä Suomi-loman jälkeen. Tänään kävin äänestämässä! Matkattiin Jaanan kanssa Düsseldorfiin, jossa äänestys oli järjestetty jossain business centerissä. Oli hassua kun siellä kuuli yhtäkkiä lähinnä suomea. Myös junamatka oli hauska, sillä joku tuntematon mies tunnisti meidän puhuvan suomea ja alkoi höpöttää kaikesta. Päivä on muutenkin ollut hyvä, sillä sain tietää läpäisseeni "välikokeet", loppukokeethan ovat vielä tulossa, ja näistä yksi kestää neljä tuntia. Ei mulla enää sellasiin kokeisiin keskittymiskyky riitä! :D

Ei tänne sen kummempaa kuulu! On ollut kiva tavata taas kaikkia kavereita, surku että tosi moni lähtee helmikuun lopulla pois :( Onneksi oma maaliskuuni näyttää jo kohtuulliselta, sillä siihen sisältyy kaverien tulo tänne, minireilimme ja matka Lissaboniin.