Kuulumisia

On kyllä masentavaa tajuta, että ketään muuta ei kiinnosta lätkän MM-kisat kuin suomalaisia. Kaikki on jo nyt innoissaan pian alkavista futiksen EM-kisoista, mutta kerrassaan kukaan ei katso lätkää. Että siinä voi sitten ihan keskenään olla innoissaan kun Suomi on voitokas. Olin jotenkin ajatellut, että edes Jenkeissä lätkä ois NHL:n takia suosittua, mutta en ole vielä yhtäkään jenkkiä tavannut, joka olisi innoissaan muusta kuin jenkkifutiksesta.

Jouduin olla viime viikon ilman nettiä, mistä johtuu pieni päivityskatkoni. Oli kamalaa! Vanha läppärini siis hajosi, ja jouduin ostamaan uuden: nyt on sitten tällainen saksalaisella näppiksellä. Kyllä tulee ü ja ß helposti.

Koska minulla ei kuitenkaan ole mitään tavallista poikkeavaa kerrottavaa, kerron lisää kiinalaisjuttuja. Tiesittekö, että kun eurooppalaiset yleensä tuttavia tavatessaan kysyvät ensiksi mitä kuuluu, niin kiinalaiset kysyvät oletko syönyt. Monet kiinalaiset ovat kertoneet hämmentyneensä, kun täkäläiset ovat ottaneet heidän tervehdykseksi tarkoitetun kysymyksensä kutsuna lähteä syömään heidän kanssaan. Toinen selkeä kulttuuriero on, että kiinassa adjektiivi vanha on hyvin positiivissävytteinen ja kunnioittava, ja monet eurooppalaiset ovat kuulemma loukkaantuneet, kun heitä on kunnioittaen kuvailtu hyvin vanhoiksi.

Kummallisinta tällä hetkellä ovat katukuvat täyttävät koivut, joihin on ripustettu värikkäitä silkkipaperinauhoja (jep, näyttää naurettavalta). Niihin on yleensä kiinnitetty sydän, jossa lukee nimi. En oikein tajua niiden pointtia, mutta kuulin että tähän aikaan saksassa on romanttista tuoda tuollainen puu rakkaansa oven taakse merkkinä rakkaudestaan. Puu, tuo lahjoista romanttisin. (Tarina ei kuitenkaan kerro, miksi näitä puita on sitten sadoittain teiden varsilla - ovatko rakastetut hylänneet saamansa lahjan?) Harmi, että olen ollut liian laiska ottamaan ilmiöstä kuvaa. 

Huomenna ohjelmassa on Disney-elokuvailta kaverini luona. Eipä muuta tänne!