sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Äiti ja Sanna

Sniif :( Äiti ja Sanna ovat tällä hetkellä Düsseldorfin lentokentällä, eli poistumassa Saksasta. Neljä päivää meni todella nopeasti rakkaassa seurassa. Nyt syön nakerran suruuni äidin tuomaa överisuurta karkkikuormaa. Positiiviselta kannalta katsottuna meillä oli kuitenkin tosi mukavaa!

Tämä kuva otettiin näköalatornista, jossa käväisimme lauantaina.

Ekana päivänä käytiin vanhassa kaupungissa illallisella, ja jopa Sanna sai kölsch-lasillisen alas. Jonkin verran tuli myös shoppailtua, ja minulla on mm. nyt hienot kumisaappaat! Vaikka äidin ja Sannan vierailun aikana ei onneksi satanutkaan, niin luulen että kyseiset kapistukset tulevat olemaan kovassa käytössä. Viikonlopun aikana myös syötiin leveästi monissa ravintoloissa ja jäätelöbaareissa. Lauantaina kävimme myös tivolissa! Tämä oli oiva paikka ostaa saksalaisten herkkua, Lebkuchenia, jota Sannaa kotona odottava mies oli tuliaiseksi tilannut. Ulkonäöstään huolimatta nämä eivät maistu pipareilta.


Sydämenmuotoisissa Lebkucheneissa lukee yleensä
joku imelä juttu. Sannan ostamassa kakkusessa tekstikin oli kaunis.

Uskalsimme myös vuoristorataan, jossa Sanna tosin menetti arvokkuutensa ja kiljui kuin syötävä :D Lauantaina kävimme myös risteilyllä Reinillä. Joimme viiniä ja katselimme maisemia. Uskon tosin edelleen, että tämä risteily olisi iltavalaistuksessa kaunein.

Tänään lähdimme käymään Düsseldorfissa, sillä äidin ja Sannan lento lähti sieltä. Junalla matkusti tähän kaupunkiin puoli tuntia, eli se todella on lähellä! Emme ehtineet nähdä kovinkaan paljon, mutta vanhan kaupungin baari- ja ravintolakadut olivat ainakin hyvin vilkkaita. Aika tosiaan meni nopeasti. :( Onneksi seuraavaan näkemiseen ei kuitenkaan ole kuin kuukausi ja 22 päivää. Tajusin tänään, että olen kuitenkin ollut täällä nyt jo kaksi kuukautta, ja on mennyt niin uskomattoman nopeasti!

3 kommenttia:

  1. Se vuoristorata OLI PELOTTAVA!!

    VastaaPoista
  2. Omassa cooliudessanikin ois ehkä ollu parantamisen varaa. Maistuuko lebkuchen?

    VastaaPoista
  3. Minulla on onneksi vielä vähän chilimanteleita jäljellä niin voin muistella tuota tivolireissua. Ja Starbucks-muki tulee vielä usein muistuttaaan tästä reissusta ja mukavista chillailuhetkistä mukavilla sohvilla Kölnin eri kahviloissa.

    VastaaPoista