Mun täytyy päästä eroon kaikesta mun kamasta. Ihanat mummo ja vaari on roudannu niitten kaapeista mulle säilytystilaa, mutta silti ihmetyttää, että tarviiko yksi ihminen muka näin paljon tavaraa. Ens vuodesta sitten tuleekin vuosi ihmisenä, joka ei omista juuri mitään. Vain 20kg tyyliin vaatteita, eikä mulla oo käyny mielessäkään että tarviisin jotain mitä en saa otettua mukaan. Kuitenkin pidemmällä aikavälillä tuntuu siltä, että jollain tavalla tarvitsen lempilevyni hyllyssäni.
Ongelmana on, että olen näemmä shoppailuaddikti. Olen päättänyt, etten osta enää mitään ennen vaihtoonlähtöäni, sillä mulla on jo nyt liikaa tavaraa ja vaatteitakin. Esimerkiksi tänään epäonnistuin, eikä se vaatinut muuta kuin kaupungilta löytyneet kivat kengät ja tunikan, joiden oston perustelin seuraavin argumentein: 1. eihän nää ees vie paljoo tilaa matkalaukussa 2. ihana! 3. näit ei taattu löydy Helsingistä ja sitten kaduttaa kun en saanutkaan (onkohan mulle ikinä käynyt niin, että jälkeenpäin kaduttais kun ei ostanutkaan? Tulee mieleen vain yks kerta. Nyt alkaa taas kaduttaa kun muistin sen kerran!). Mut siis nyt alkaa shoppailulakko for real. (Joka nyt sitten kuitenkaan ei koske jotain Saksan superkielioppia, joka mun täytyy vielä ostaa Stokkan henksualennuksen ollessa voimassa. Eikä ruokaa.)
Sanottakoon vielä, että olen pari kertaa päiväunifantasioinut siitä, että pääsen Saksaan tultuani ekana päivänä shoppailemaan kaikkea, minkä olen jättänyt Suomeen. Hiustuotteita! Tämä on puoli, jota kyllä tosissani häpeän itsessäni.
Ihana! :P
VastaaPoista