Sain tänään tietää, että minun pitää olla Saksassa jo 31.9. rekisteröitymässä. Tämä aiheutti paniikin, sillä minulla on tuolloin vielä töitä, mutta myös koska luulin että lähtööni olisi paljon pidempi aika. Aloin itkeä kauhusta. Tällä hetkellä kaikki on vaan vielä niin kesken, muutto, uusi vuokrasopimus, erilaisten pienten juoksevien asioiden järjestely... Puhumattakaan sitten henkisestä valmistumisesta. Mulle tulee ihan uskomattoman paha ikävä kaikkia ihmisiä, varsinkin Simoa koska oon niin tottunut sen turvalliseen seuraan. Tosin se lupasi pitää tilillään sen verran rahaa, että voi milloin tahansa tulla pelastamaan mut Saksasta, jos mulla on ihan kamalaa. En tiedä tarkottiko se sitä.
Olen katkera, sillä mulla vaan olisi niin paljon helpompaa, jos Kölnin päästä olisi voitu ilmoittaa hieman aiemmin, että mun pitää olla Saksassa jo näin pian. Olen niin hermostunut ja ahdistunut, että ostin suklaata, jota olen nyt mutustanut kirjoittaessani tätä vuodatusta. Ajattelin suhtautua suklaaseeni tieteellisesti: auttaako suklaa sydänsuruihin? No, enpä tiedä. Ehkä vähän. Tai sitten tämä kirjoittaminen auttaa.
:/ Eihän ollu sentään mitään lentolippuja varattu myöhemmäks..? Toi henkinen valmistautuminen taitaa olla (ainakin musta tuntuu) aika lailla mahdotonta joka tapauksessa, riippumatta siitä, kuinka paljon tai vähän on aikaa jäljellä ennen lähtöä. Mut tää ei kyl taida lohduttaa...
VastaaPoistaPS.TIEELLINEN :P suhtautuminen on fiksua.
Ei onneks ollut lentoja, mutta nyt on!
VastaaPoistaJa tieellinen tapahan on sit sellanen, et otetaan joku tie (esim. kultainen ja keskellä oleva) ja sit niinku vaan kuljetaan sitä..!
Sä unohdit nyt sulkea oleelliset taustamuuttujat tutkimuksen ulkopuolelle. Kannattaisko kokeilla uudestaan laboratorio-olosuhteissa? Ei kannata, koska mä tiedän jo vastauksen. Suklaa ei auta vaan salmiakki! Ja sitä saa Saksasta, eiks vaan? Eli ei mitään hätää. <3 ;) (Mutta miten mä selviän Portugalissa ilman lohtulääkitystä???)
VastaaPoista